Tervetuloa lukemaan blogia elävästä elämästä.

Sivut

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ta(i)va(a)llinen päivä.

Tässä päivässä ei ole ollut mitää ihmeellistä. Mitään ei ole oikeastaan tehty eikä saatu aikaiseksi. On vain eletty arkea päivän verran eteenpäin neljän seinän sisällä. Nopeasti ajateltuna siis todella tylsä päivä.

Sitten kun alkaa miettimään mikä tästä elämästä tekee elämisen arvoista. Miksi pidän elämääni hyvänä ja joskus ehkä parempana kuin jonkun muun? Mikä tästä päivästä tekeekin todellisuudessa kaikkea muuta kuin tavallisen? Taivaallisen!

- Lapsi kömpii aamulla sänkyyni, kainaloon ja kysyy joko saa herätä.
- Olen tänään ollut viikon polttamatta tupakkaa. 
- Hyvä ystävä kysyy Facebookissa pitkästä aikaa kuulumisiani.
- Jääkaapissa on aamulla eilisiä lettuja aamupalaksi.
- Lapsi toteaa "mun lempiruokaa!" kun tarjoan lounaaksi einesmaksalaatikkoa, potien huonoa omaatuntoa laiskuudestani valmistaa kunnon ateriaa.
- Ulkona alkaa paistaa aurinko.
- Päiväkävelyllä otan muutaman juoksuaskeleen ja lapsi kehuu kuinka nopea äiti on.
- Ruokaa laittaessani lapsi tulee hiljaa keittiöön. Kietoo kädet ympärilleni ja halaa kovasti. (Mahan ympäriltä kun ei muualle yletä)
- Hartioita venytellessäni sohvalla alkaa mies hieromaan niitä pyytämättä.
- Sain mahan täyteen hyvää (ja melko terveellistä) kotiruokaa.
- Sain syödä maailman parhaassa seurassa.
- Mies siivosi keittiösti kaikki aikaansaamani sotkut.
- Saan halia ja pusutella miehiäni niin paljon kuin haluan.
- Saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
- Aurinko paistaa vieläkin.
- Illalla saan käpertyä miehen kainaloon.

Mitä voi enää päivältä oikeastaan enempää pyytää? Miksi tämä oli ensi ajattelemalta mielestäni tylsän tavallinen päivä? Jos tällainen päivä on minulle tylsä ja tavallinen, niin ei mulla kyllä taida olla mitään varaa valittaa. Liian usein taitaa jäädä huomioimatta ne pienet asiat, jotka todellisuudessa tekevät elämästä elämää, hyvää sellaista.

Aina on helppo löytää toisista ja elämästään se mikä menee huonosti tai on vialla. Nyt huomaan että positiivinen ajatusmaailma saa minut arvostamaan asioita eri tavalla. Ehkä sanonkin miehelleni kiitos, sen sijaan että käyn motkottamaan siitä, että hän unohti pyyhkiä toisen tiskipöydän.

Positiivisia ajatuksia kaikille!! :)

1 kommentti: