..ja paluu bloggailuunko?
Tänä aamuna iski joku käsittämätön inspiraatio alkaa päivittelemään tätä blogia taas pitkästä aikaa. En tiedä yhtään mistä kirjoittaisin vaikka niin paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisimmän kirjoitukseni. Saa nähdä jääkö tämä inspiraatio taas yhteen tai kahteen postaukseen vai ihan jopa pitemmän aikavälin innostukseksi. Ainahan tänne on kuitenkin mukava palata kirjoittelemaan - eipä tämä blogi mihinkään karkaa vaikkei aina jaksakkaan innostua.
Mietin tuossa jo, että lisäisikö innostusta kirjoittaa jos tässä olisi jokin punainen lanka tai aihealue jota käsittelisin sen sijaan että kirjoitan mitä sylki milloinkin suuhun tuo. Ja sitten kun mitään kummoista ei tunnu omassa elämässä tapahtuvan niin kirjoittelut aina jää. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta mennään nyt vielä tällä vanhalla ei-mitään-sanottavaa-linjauksella.
Joonalla alkaa olla ensimmäinen kouluvuosi pikapuoliin pulkassa. Kesää odotetaan kaikki jo kovasti. Joonan koulu on lähtenyt olosuhteisiin nähden hyvin pyörimään. ADHD on osaltaan ollut suuressa osassa ja toimintaterapeutin, opettajan, erityisopettajan ja lääkärin kanssa on kyllä todella jouduttu aivonystyröitämme vaivaamaan, jotta on löytynyt edes jokin auttava järjestely, jotta Joona pystyisi edes hieman keskittymään. Tällä hetkellä Joonalla on koulussa oma "toimisto" - Sermillä luokan nurkkaan eristetty alue, josta ei näe muita oppilaita. Sinne Joona saa halutessaan mennä tekemään tehäviä jos keskittyminen omalla paikalla tuntuu vaikealta. Toimistossa on kuulosuojaimet joita hän myös voi käyttää. Joona on aina ollut todella herkkä kuuloärsykkeille, joten tämä on oleellinen osa toimistotyöskentelyä.
Joonalla on nyt pari kuukautta ollut käytössä myös Medikinet niminen ADHD lääkitys. Annostus oli aluksi 10mg aamuisin, jolla saatiin jo jonkin verran vastetta koulussa aikaan. Kotiin saakka vaikutus ei riittänyt. Annostus tuplattiin parin viikon jälkeen ja sen myötä on kotona läksyjen teko helpottunut. "Iltavillit" saatiin sitten myös annostuksen nousun myötä kaupanpäällisinä. Eli aika tarkkaan viiden aikoihin joka arki-ilta meillä otetaan yhteen milloin mistäkin asiasta. Itketään, huudetaan, potkitaan jne. Mutta se on onneksi ollut todella nopeasti ohimenevää - ihan 10-15min raivot ja sitten on kaikki taas hyvin. Tuo Medikinetillä on keskipitkä vaikutusaika. On siis olemassa myös lyhyempää ja pitempää vaikutusaikaa, mutta koin, että meille tuo 6-8h on ihan hyvä. Pitempi vaikutteisesta sanottiin, että se voi sitten vaikuttaa lapsen nukahtamiseen illalla kun ne "iltavillit" jää niin myöhäseen ja sitten taas lyhytvaikutteisempi ei ehkä riitä kotiin läksyjen tekoon saakka. Toistaiseksi ollaan kaikilta muilta sivuvaikutuksilta vältytty. Olen kuullut. että etenkin ruokahlau hiipuu monilla lääkityksen avikutusaikana, mutta meillä ei ole tälläsita ollut havaittavissa ainakaan vielä. Vapaapäivinä Joona ei lääkettä ota, eli esim tuleva kesä mennään ilman :)
Meea on juhlinut synttäreitä tuossa vajaa pari kuukautta sitten ja olihan ne hyvät bileet. Äidin vauva on jo niin iso. Tuttipullosta luovuttiin aika tarkoin siinä ennen 1v rajapyykkiä ja nyt viikko on oltu ilman tuttiakin. Meea ei vielä kävele ilman tukea, mutta muuten on kovin toimelias ja aikaan saava yksilö. Yöunia Meea nukkuu keskimäärin noin 13h yössä ja tämän lisäksi noin 4h päiväunia yhdessä tai kahdessa pätkässä. Tarkkoja aikataulutuksia en ole vieläkään meille suostunut luomaan, eli Meea nukkuu silloin kun siihen on mahdollisuus, eikä ole väliä onko alla oma sänky, laina sänky, turvaistuin vai jotkut vaunut. Ihan hitusen on pitkittänyt nyt tutista luopuminen tuota päiväunille vieraassa paikassa nukahtamista, mutta muuten ei ongelmia ole ollut. Tutista luopuminen kävi muutenkin ihan kivuttomasti. Ekana iltana neiti piti tassutella uneen muutamaan otteeseen ensimmäisen kolmen tunnin aikana. Sen jälkeen nukkui aamuun asti heräämättä. Päiväunille mennessä karjaisi noin 30 sek (en ehtinyt edes huoneeseen saakka) ja nukahti. Sen jälkeen on omaan sänkyyn nukahtaminen mennyt ihan niin kuin tutin kanssa aiemmin - eli nukahtaa sinne itsekseen ilman mitään huutoja. Vaunuihin nukutettaessa vaatii hitusen hyssyttelyä rauhoittuakseen.
Meea syö jo täysin samoja ruokia meidän muiden kanssa. Einesruokien kanssa olen hieman niuhoillut vielä, kun niissä on aika paljon turhaa suolaa. Makeaa on vältelty aika hyvin, mutta eilen tarjosin jo neidille ekan oman jäätelön kun me muutkin syötiin lämpimän ja aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi. Aiemmin on saanut maistella lusikallisen tai pari vaan jonkun muun jäätelöstä. Karkkia ei vielä saa, eikä mitään mehuja/limuja yms varmasti vielä pitkään aikaan. Mulla ei selvästikkään ole tässä mitään järkevää yksiselitteistä linjausta, mutta teen niin kuin kussakin tilanteessa parhaaksi näen. On tosin ehkä hieman tekopyhää välttää aamupalalla maustettuja jogurtteja niiden sokerimäärän vuoksi ja sitten tarjota välipalaksi jäätelöä :D
Meea kovasti tapailee sanoja tai ehkä liähinnä aanenpainoja. Havaittavissa on vaikutteita niin suomen- kuin englanninkielestä, mutta mitää selkietä sanoja, joilla selvästi tarkoittaisi jotain ei vielä ole tullut. Tämän suhteen ei odotukset ole kovin korkealla, Joonakin sanoi vasta 2-vuotiaana muutaman sanan.. Hitaasti hyvä tulee. Mutta saapa nähdä onko totta mitä sanovat, että monesti tytöt oppivat puhumaan aiemmin ja pojat taas liikkumaan. Joona oli kyllä liikkumisenkin suhteen aika hidas :P
Mä olen itse alkanut tässä pikkuhiljaa miettimään töihinpaluuta. Aikomuksena oli, että olen kotona lasten kanssa niin kauan kun siltä tuntuu. Raha ei saa vaikuttaa tähän päätökseen. Pari kuukautta sitten hain paria vakituista lastenhoitajan paikkaa ihan vaan sen vuoksi, että oli mitä hakea. Vakkaripaikkoja ei Oulussa juurikaan ole auki.. KOSKAAN. Ja nämäkin oli yksityisellä puolella (=huonompi palkka). Niistä ei sitten ikinä kuulunut mitään. Ois varmaan täytynyt tarkistaa, että onko mun hakemukset menny edes perille. Jotenkin olisin uskonut, että mun koulutuksella ja työkokemuksella olisi edes haastatteluun päässyt, mutta ilmeisesti oli sitten muitakin hakijoita.
Nooh, näiden hakemusten lähettämisen jälkeen aloin pohtimaan kuitenkin enemmän tuota töihin paluuta ja työstämään ajatusta siitä, että voisinko jo kuvitella laittavani Meean päiväkotiin. Todellisuus on se, että kokisin kyllä jo ihan oinnostavaksi ajatukseksi saada itselleni haasteita ja päästä vähän tekemisiin myös aikuisten kanssa. Tietyllä tapaa kaipaa sitä työyhteisöä. Nyt olenkin päättänyt, että mikäli vain sopiva työpaikka löytyy niin olisin valmis menemään töihin elokuussa. Minkään parin kuukauden sijaisuuden vuoksi en kuitenkaan ole Meeaa päiväkotiin laittamassa. Siitä, kuinka todennäköiseksi näen tällaisen ihmeen löytymisen näen kertoo osaltaan ehkä se, että en ole hakenut Meealle vielä päiväkotipaikkaa. :P
Hitusen alkaa tuntumaan siltä, että mikäli töitä haluaa ja varsinkin jos vakituisesta paikasta haaveilee ei Oulu ole se kaupunki missä näitä haaveita toteutetaan. Aika näyttää.
