Löytöjä

Päivän kirpparireissun saalis: Polarn o. pyretin slimmit, collrit, t-paita, hame ja mekko ja Benettonin housut yhteishintaan 19,50. Suvi kiittää ja tyytyväinen!

Imetys

Joonan saatuani imetys ei lähtenyt sujumaan kunnolla saamistani avusta, tuesta ja neuvoista huolimatta.. Imetys ei ollut minua varten, enkä tykännyt siitä. Eihän niin saa toki sanoa ääneen vaikka niin ajattelisikin. Pidin lasta ihokontaktissa. Heräsin öisin pumppaamaan vaikkei lapsi herännyt, herätin lastani syömään kolmen tunnin välein. Join vettä litrakaupalla. Yritin syödä paljon ja monipuolisesti. En kuitenkaan yrittänyt riittävästi. Kyllä se olisi onnistunut jos olisin yrittänyt kovemmin. Istuin puoli tuntia kuumassa suihkussa, jotta maito olisi alkanut herumaan ja lapseni olisi saanut edes vähän tuota mittatilauksella valmistettua ihmeainetta, jota rintamaidoksi kutsutaan. Jokainen imetyskerta päättyi kuitenkin huutoon ja korvikepullon lämmittämiseen. Sitten jokainen imetyskerta alkoikin huudolla. Lopulta huudon alkamiseen riitti, että otin lapseni syliin. Minä, hänen oma äitinsä.

Päätin luovuttaa. Olin huono äiti. Joonasta piti tulla allerginen kaikelle mahdolliselle (toistaiseksi on paljastunut vasta laktoosi-intoleranssi) ja sille piti tulla korvatulehduskierrettä (vuoden iässä oli tämä vaiva kerran) ja ties mitä kaikkea. Se ei saanut riittävästi läheisyyttä, eikä sen tarpeet tulleet tyydytetyiksi. Koska olin huono äiti, en enää imettänyt.

Näin minut saatiin tuntemaan itseni huonoksi, epäonnistuneeksi äidiksi. Kaiken lisäksi olin vielä nuori ja tyhmä, joten enhän minä mitään osannut, ymmärtänyt tai edes halunnut ymmärtää. Sain tuomitsevia katseita ja hymähdyksiä, kun syötin pientä vauvaa yleisellä paikalla PULLOSTA. Yritin etsiä usein hieman rauhallisempaa nurkkausta tai tyhjää lastenhoitohuonetta. Avoimessa päiväkodissa käynnit yritin sijoittaa ruoka-aikojen ulkopuolelle.

Tässä niitä kommentteja ja sivulauseista ja rivien väleistä luettuja viestejä joita sain tuolloin kuulla.

Nyt reilu 7 vuotta myöhemmin omaan hyvän itsetunnon, pari vuotta enemmän ikää ;), rutkasti enemmän elämänkokemusta niin äitinä olosta kuin muustakin. Nyt katsoisin noita muita äitejä, viisastelevia mummoja ja tuntemattomia ohikulkijoita pitkin nenänvarttani ja tarvittaessa osaisin perustella miljoonalla eri tavalla miksi en Joonaa tuolloin imettänyt, enkä imettäisi tänäänkään, mikäli tilanne ja olosuhteet olisivat samat. Ennen kaikke atänä päivänä, en kokisi tarvetta perustella aihetta millään tavalla. Mitä se kenellekkään kuuluu.

Nyt minulla on Meea. Meeaa imetän. Imetyksen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa ja se on sujunut alusta saakka helposti. Se tuntuu luonnolliselta ja mukavalta ja ne hetket ovat nautinnollisia niin minulle kuin Meeallekin.

Nyt minä imetän ja saan nähdä skaalan toisen pään. Täytyyhän sen saada muutakin kuin tissiä. Kai nyt edes velliä annat pullosta iltaisin? Koska aiot lopettaa imetyksen? ..kun Meea on puoli vuotias? ..et kai ainakaan vuotta pitempään ajatellut jatkaa? Ostoskeskuksissa kaivan rintani esiin juuri silloin kun lapselle tulee nälkä. En piiloudu, enkä suostu mennä vessoihin imettämään. Ja taas minua katsotaan pitkään ja kummeksuen.

Onko mikään tämän asian suhteen koskaan hyvä?

En tiedä kuinka pitkään imetän. En osaa etukäteen sanoa kuinka kauan se meistä molemmista tuntuu mielekkäältä. Enköhän kuitenkin lopeta ennen kuin Meea kouluun menee :D Älkää huolehtiko.

En suunnitellut etukäteen Joonan imetyksen lopettamista. Enkä suunnittele sitä nyt Meeankaan kohdalla. Miksei meistä jokainen voi tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei kai ketään arvostella senkään mukaan, että syöttääkö lapselleen porkkanaa vai perunaa, tai tekeekö sen haarukalla vai lusikalla.

Tulevaisuudeessa selvinnee kuinka sairaita tai kieroutuneita mun lapsista tulee, koska niitä on tai ei ole imetetty.

Vauvanruokatehdas

Taas on keittiö kuin räjähdyksen jäljiltä.

Mun pari viikkoa sitten tilaama pakastin saapui tänään ja siitä inspiroituneena päätin tehdä sinne heti vähän täytettä. :)

Samalla olen tässä lueskellut sormiruokailusta vähän lisätietoa ja päätinkin osan ruuista tehdä lusikoimisen sijasta sormeiltavaan malliin.

Heitin uuniin bataattia, kesäkurpitsaa (omasta maasta) ja porkkanaa ja päälle oliiviöljyä ja leikkelin tuoretta persiljaa, tilliä ja ruohosipulia, kun niitä tuolla pihalla kerta kasvaa.

Parsakaalta ajattelin höyrystää alimman kuvan osoittamalla tavalla (+kansi), mutta sitten meni hermo ja kaivoin Tupperin MicroCookit esiin ja valmista tuli muutamassa minuutissa. Keitin myös kalaa (+tilli) ja paistoin broilerin jauhelihaa (+persilja).

Kyllähän me sitten vähän maisteltiinkin..

 

Suuhun saakka meni kalaa ja banaania. Mahaan tuskin mitään.

 

Aiemmin mainitsin siitä syöttötuolin ostosta. Tämän päiväisen sotkun seurauksena aloin miettiä että olisikohan sittenkin parempi sellainen pöydällinen syöttötuoli. Ehkä se hillitsisi hieman tuota sotkun määrää..? Tai sitten ei :D

 

Sormiruokailun jälkeen syötiin vähän sosetta (kalaa ja kukkakaalta joka oli ilmeisesti hyvä yhdistelmä neidin mielestä - ja eka kerta kalan syöntiä) ja hörpättiin maitoa päälle ja sit "sormiruokailu" (äiti löi parsakaalen käteen) jatkui ja oli hyvää viihdykettä sillä aikaa kun äiti teki soseita loppuun ja eniten sitä taisi eksyä suuhun kun sai Meea sitterissä (vastoin kaikkia sormiruokailun turvallisuusohjeita) ihan omassa rauhassa (valvovan silmän alla, tottakai) harjoitella. 

 

Illemmalla kokeillaan sitten noita uunikasviksia :) 

Uutta ja ihanaa..

Mulla on tässä pari päivää ollut mieli jostain syystä maassa. Tainnut tuo arki hiukan viedä voimia kun pitkästä aikaa on täytynyt aikaisin aamulla herätä ja elämä tuntuu jotenkin päivästä toiseen samanlaiselta rullaamiselta.

Arvatkaapas vaan mikä mun päivää tänään piristi? LASTENVAATTEET!!

Aamulla oli sen verran vilpoista, että saatii vetää päälle Polarn O. Pyretin windfleecehaalari Meealle. Pieniä ihanuuksia syksyn tulossa on se että käytössä olevien vaatteiden arsenaali laajenee.. :D

Meeaki näyttää ihan masentuneelta :D

Päivällä sain sitten tekstiviestin Postilta, että mulle on paketti tullut. En todellakaan osannut sitä vielä odottaa. Emännöin tiistaina Nosh Organics lastenvaatekutsuja täällä meillä ja silloin siis tilasin kummallekkin muksulle muutamia vaatteita. Ja tänään ne oli jo Postissa! No, pakkohan ne oli heti käydä hakemassa - ja kokeilla :)
Nyt sitten odotellaan vaan lisää viileitä ilmoja, koska näköjään tilasin pelkkää velouria :D

Ihania velourvaatteita syksyyn ja talveen <3

Nämä ruskeat housut tilasin ihan vain tuota jo aiemmin ostamaani norsu-bodya varten.
Värit ei täsmänneet ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta saa luvan kelvata.
(Housut ei oo luonnossa ihan noin tummat)

Tyypilliseen tapaani mun piti ostaa myös jotain hillottavaa tulevaisuutta ajatellen.
Eli meealle sama "huppari"takki kuin Joonalla vihreänä ja tumman liilat housut.

Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen niin vaatteisiin kuin nopeaan toimitukseenkin! Kiitos Nosh! :D

ps. Laitetaan nyt tähän postaukseen vielä yks kuva, mun vähän aiemmin tekemistä ale-ostoksista. Nämä on vielä kummallekkin isot, mutta tulevat käyttöön.. sitten joskus :)

Omppuja by Småfolk <3

Meea 5kk

Meealla tuli tänään 5kk ikää mittariin ja sen kunniaksi hän päätti oppia punkemaan itsensä istumaan keinussa. Äitin lienee aihetta opetella muistamaan, etteivät turvavyöt ole keinussa vain koristeena..

Tämä tuli oivana muistutuksena siitä, että olisi ehkä aihetta alkaa vihdoin hankkimaan se syöttötuoli neidille. Nirsohan minä en ole, mutta haluan sellaisen tripptrapp TYYLISEN tuolin.. en missään nimessä tuota stokken ylihinnoiteltua vaan jonkun Emman tai muun halpisversion. Väri täytyy ehdottomasti olla pähkinä tai muu tumma ruskea. Ideoita?

Sitten kun noita selailin niin tulin kurkanneeksi myös turvaistuimia, koska eihän Meea nyt ikuisesti mahdu tuohon turvakaukaloon. Voin todeta, että istuimet on suuresti muuttuneet viimeisen 7 vuoden aikana. En ymmärrä niistä mitään. APUA KAIVATAAN!

..ja mä kun luulin, että hankinnat ois vähäksi aikaa jo tehty.. plääh ja pyyh..

Lihansyöjä

Tänään tultiin elokuva-reissulta kotiin ja aloin epätoivoisena tonkimaan kaappeja. Onko meillä mitään ruokaa vai olisiko mun pitänyt käydä kaupassa. Todellinen Kauhu iski siinä kohtaa kun pakastimesta ei löytynyt mitään lihakunnan tuotetta ja katsoin ulos ikkunasta: Vettä tulee kaatamalla, en todella haluaisi lähteä kauppaan.

Teki mieli heittäytyä lattialle itku-potkuraivareiden merkeissä.

Sitten jokin käsittämätön voima sisälläni käski mun ajatella asiaa uudelleen. Eikö talosta todellakaan löydy mitään mistä saisi aterian kursittua kasaan? .. ja kas kummaa; kaapeista löytyykin tavaraa. Pakastekasviksia, nuudeleita, linssejä ja papuja. Täyspainoinen ateria ilman lihaa. TADAA! - Ei sitä lihaa sitten tarvittukkaan.

Musta ei todellakaan saisi kasvisyöjää. Rakastan lihaa ja parempaa ruokaa ei ole olemassakaan kuin kunnon pihvi. Ja sekin mielellään reilusti mediumina ;) Mutta tuskinpa tuo pahaa mulle tekee syödä tänään kasvisateria. Onhan noita toki tullut syltyä ennenkin, mutta mikäli olen itse sellaista kokkaillut, on siihen ollut jokin syy, kuten että joku kasvissyöjä-ystävistäni syö meillä myös enkä jaksa tehdä kahta eri ruokaa. No tänä iltana meidän kodissa ollaan vegelinjalla. Eikä harmita yhtään ettei tarvinnut kauppaan rämpiä.

Ensimmäinen kouluviikko takana..

Ensimmäin kouluviikko takana ja vielä ei ole kuulunut pahaa sanottavaa ei pojalta eikä opettajaltakaan. Ensimmäiset läksyt on innolla tehty, mutta samalla on päivitelty kuinka pitkä aika on syyslomaan ja kuinka koulua pitää käydä niin kauan et on "yhtä vanhus ku äiti". Kiitos.

Koulumatkan kulkemista on harjoiteltu yhdessä. Ensin mentiin yhdessä ihan pihaan saakka ja sitten sai jo jättää portille. Tänään oli vienti ja haku vastapäisen Siwan pihasta. Tästä se kai pikkuhiljaa lähtee. Ens viikolla venytetää napanuoraa sitten ihan tosissaan ja ajatuksena olisi, että ensi viikon jälkeen koulumatkat menisivät ilman äidin avustusta. Äitiä hirvittää, poikaa ei. Onneksi matkalla on vain yksi tien ylitys ja sekin on korotettu suojatie aivan koulun nurkalla, joten toivon ja rukoilen, että autoilijat olisivat valppaina. Oman lapseni muistiin tarkastaa autot isossa kaveriporukassa (oletan että koko pihan lapset kulkevat kohta yhdessä) en todellakaan luota. Todella monet ihan ekaluokkalaisistakin saavat jo nyt kulkea koulumatkoja pyörällä. Sitä päivää sopii odotella, että tämän mamman suojeluvaisto siihen joustaa.

Ekan kouluviikon kunnialla suorittamisen kunniaksi kävimme tänään Hesellä herkuttelemassa ja huomenna on luvassa äiti-poika-laatuaikaa leffan merkeissä. Menemme katsomaan Monsterit - Yliopisto 3D :) Tämä on Joonalle yllätys :) ..ja mä oon tosi huono pitämään tällaisia salaisuuksia. Vähän niin ku ois muurahaisia housuissa, heti ku sain liput ostettua :D

Kesäloma kuvina

Tästä se loma alkaa.. Eskari ohi!

Fallkullan kotieläintilalla..

Linnanmäellä..

Grilli"bileet"

Ekat festarit, Maailma Kylässä

Tunnelma kohillaan :D

Aika suunnata iskälle muutamaksi viikoksi..

Ilmeellä :D (oltiin me välillä kotonakin)
Alla olevista ei aina tekisi mieli myöntää sukulaissuhteen olemassa oloa..

 

 

Kesävaatetus 

 

Makkaraa!!!

 

 

Hymytyttö

 

 

Sama paita, eri päivä.. Pleikkarin peluuta med Joona

Linnunradan leikkipuistossa..

Häävieraana..

Eka varpaiden kastelu luonnon vesissä...

Lasten liikennekaupungissa..