Kirpputorit, nuo vähävaraisen materialistin aarreaitat..

Meea kasvaa ihan huikeeta vauhtia..

Kuvassa Meealla on kokoa 68 paita (Huomatkaa hihojen pituus) ja 74 leggarit, joita piti kääntää lahkeista ehkä sentin verran.

 

..ja niinpä kaikki sen vaatteet jää huikeeta vauhtia pieniksi.

 

Tässä asiassa on sitten selkeästi kaksi puolta. On se puoli, että rahaa kuluu myös huikeita määriä uusien vaatteiden shoppailuun kun haluaa pitää lipaston laatikot pullollaan. Täytyyhän naisilla valinnan varaa olla! Toinen puoli on se, että saa shoppailla "hyvällä omalla tunnolla" sielunsa kyllyydestä, koska siihen on syy; Lapsihan kuitenkin tarvitsee niitä vaatteita.

 

Mä tykkään kirpputoreista. Ne tyydyttää mun shoppailun tarpeen, sieltä löytyy kivoja yllätyksiä, shoppailu on huomattavasti edullisempaa kuin kaupoissa. Ainoa asia mihin kirpputorit eivät sovellu on se jos täytyy etsiä jotain tiettyä. Silloin se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mä en muutenkaan tykkää sellaisesta shoppailusta, kun on pakko ostaa jotain tiettyä, tietyn väristä tai muuta tiettyä.. Se on painajainen.. Eikä sitä jotain tiettyä tietystikkään koskaan löydy.

 

Eilen ja tänään sain parille tutulle myytyä Meean vaatteita aikamoisen kasan. Eli paljon vähemmän kannettavaa kirppikselle sitten joskus. Tämän kunniaksi päätin lähteä itse sitten kirpputorikierrokselle, metsästämään uusia vaatteita Meean lipaston täytteeksi. Se tosiaan näyttikin todella tyhjältä kun karsin sieltä kaikki pieneksi jääneet vaatteet. Ei ole näiden laatikoiden pohja ennen vilkkunut..

 

Reissu oli onnistunut kaikin puolin. Mukaan tarttui Meealle kolme yökkäriä yhteishintaa 1,30e, parit housut 1e/kpl, toppi mulle 0,80e sekä alla näkyvät ihanuudet <3

Popin potkarit (ei me käytetä edespotkareita, nämä oli vaan niin suloiset, että oli pakko ostaa) 1,40e, Popin lyhyt hihainen body (kyllä tiedän, että talvi on tulossa) 2,50 ja Benettonin yyberihana farkkumekko 2,50e.

 

(Samalla reissulla saatoin ehkä käydä Hesellä syömässä ja ostaa suklaalevyn iltapalaksi, mutta jätetään se mainitsematta, koska pääsääntöisesti olen yrittänyt kuitenkin päästä viimeisistä, tiukasti mukaan tarrautuneista raskauskiloista eroon.)

monenlaista menoa..

Se on kiireistä tämä lomalaisena oleilu :) Ei ole taas hirveesti ehtinyt bloggailemaankaan.

Heitettiin reissu Helsingissä taas.. ja autolla vaikka viimeksi vannoin ettei enää ikinä.. Mutta ihan hyvinhän tuo kuitenkin meni. Joona jäi taas lomailemaan sinne kolmeksi viikoksi ja Meean kanssa hurjasteltiin kotiin ihan tyttöenergialla. Oli kaikin puolin onnistunut jamukava reissu. Saatiin viettää laatuaikaa tärkeiden ystävien parissa ja häätkin tuli juhlittua. :) Häät on aina kivoja ja edellisistä olikin jo pari vuotta aikaa. Ensi kesänä on luvassa onneksi taas ainakin yhdet naimisbileet :D

Mua ahdistaa ihan suunnattomasti ajatus alkavasta arjesta. Joona aloittaa koulun vajaan kahden viikon kuluttua. Se taas tarkoittaa aikaisia aamuja ja jatkuvaa stressitilaa äidille. Saapas nähdä kauanko siinä kestää, että äiti oppii rentoutumaan kun esikoinen on koulussa tai muualla ei-kotona ilman äitiä tai muuta peräänkatsojaa.. Toinen stressin aiheuttaja näin syksyisin on aina harrastukset.. Mitä sitä tänä vuonna mieli tekisi pojalla ja kuinka paljon voi äiti ohjailla lapsen päätöksentekoa tässä asiassa. Missä menee pakottamisen raja? Voiko joka vuosi olla erit harrastukset vai voiko vaatia jatkumoa? Joona on harrastanut judoa ja käynyt palloilukoulussa viime vuoden. Tykkäsi kovasti molemmista. Palloilukoulu on Oulun namikan ylläpitämä kerho alle kouluikäisille. Vastaavaa toimintaa heillä ei ole tarjota koulunsa jo aloittaneille vaan ekaluokkalaiset pelaavat koripalloa sen oikealla nimellä ja joukkueena. Muuten kuulostaisi enemmän kuin passelilta meidän Joonalle joka tykkää koripallosta ja ihannoi koripalloa pelaavaa isäänsä. MUTTA harjoitukset ovat KOLME (3) kertaa vikossa O.O siis miksi ihmeessä? Tätä mä en ymmärrä. Se sulkee pois muiden harrastusten mahdollisuuden, koska kotona täytyy ehtiä myös olla. Se on myös ihan liikaa panostusta yhteen harrastukseen tämän ikäisiltä. Ja miksi sen täytyy olla joukkueessa kilpaa pelaamista jo nyt, eikö siihen ehtisi myöhemminkin? Miksi ei voi olla vain kivaa yhdessä pelaamista kerran viikossa? Kyse on kuitenkin vain 7-vuotiaista lapsista. Tämä jää harkintaan vielä.

Äiti ainakin haluaisi judo-harrastuksen jatkuvan vielä. Myös Joona oli tästä asiasta äidin kanssa samaam mieltä alkukesästä. Lisäksi mä haluisin et Joona alottais partion. Tästä täytyy vielä keskustella. Jalkapallosta Joona olisi kiinnostunut. OLSin kaupunkisarjan joukkue (meidän alueella) on täynnä, joten täytyy miettiä jos jalkapalloharrastusta aloiteltaisiin tammikuussa kun OLSin kausi alkaa ja toivoa, että tällöin olisi joukkueessa tilaa. Vaihtoehtoisesti voisi harkita jonkin toisen alueen joukkueeseen liittymistä, jolloin kulkeminen tulisi hoitua äidin johdolla. Oman alueen joukkue pelaa tuossa tien toisella puolella, joten sinne pääsisi ilman äidin työllistämistä. Jalkapallo näyttää kuitenkin olevan aika hintava harrastus. 195e/vuosi ja varusteet (kengät, pallo, säärisuojat ainakin) päälle. Judokin kustantaa 250e/vuosi, mutta varusteita ei kummemmin tarvita. Puku ostettiin käytettynä 10 tai 20 eurolla ja sitäkään ei vaadita vasta kun 10-vuotiailta.

Jäämme miettimään sopivinta vaihtoehtoa :)

..ja niille jotka ovat reilu 3 viikkoa miettineet asiaa, niin kyllä, olen saanut siivottua, ruohot leikattua ja vähän jopa sisustettua täällä :) Autokin on imuroitu ja odottelee pintojen pesua, joka ei nyt tänään sitten onnistunutkaan vesisateen vuoksi, ja autopesusta läpiajoa :)

Kasvimaa tuottaa hyvin satoa. Mansikka kukkii jo toistamiseen. Olivat kuulemma puhuneet et tulee toinen sato kun säät ovat mitä ovat.. Niin näyttää tulevan.. Avomaan kurkkuja on monta jo, mut en oo ihan varma et mistä tietää et ne ois valmiita poimittaviksi. Kesäkurpitsojakin on kypsymässä ja chilissä, paprikssa ja tomaatissa näkyy kukkia paljon ja muutamia raakileitakin. Salaattia on saanut syödä omasta maasta jo useaan otteeseen ja yrttejä kans. Porkkanoitakin näyttää kasvavan, mutta en ole vielä uskatanut kurkata et mitä kokoluokkaa mahtaisivat olla.. :) Jostain ne kiksit on kotiäidinkin revittävä, jännityksessä on kiva elää :)

"Huomenna."

Saamaton vätys - viittaan siis tällä kertaa ihan minuun itseeni.

En mä nyt koskaan ole mikään hirmu reipas ja ahkera ollutkaan, mutta nyt tuntuu, että kuukauden ajan olen miljoona asiaa aloittanut, mutta mitään ei koskaan saa loppuun saakka tehtyä. Sit on ne toiset miljoona asiaa joita en ole edes yrittänyt aloittaa.

Imuri on seisonu lähes tulkoon koko kuukauden keskellä olohuoneen lattiaa. Kerran olen sillä imuroinut ja vienyt sen välissä takas kaappiin ja sit hain uudestaan ja nyt se on seisonut tuossa varmaan melkein 2 viikkoa. Ainoa joka sitä on käyttänyt on Joona 7v. Imurointi - Kuinka vaikea ja haasteellinen tehtävä se olisi suorittaa? Siinä kestäis ehkä noin 15 minuuttia eikä tuo vaatis suurempia fyysisiä ponnistelujakaan. Vaan eipä tule tehtyä. Joka ilta tuijotan tuota kapistusta ja totean itsekseni "Huomenna.".

Älä tee tänään mitään minkä voit siirtää huomiseen.

Keittiössä on tiskivuori. Joona tyhjensi puhtaat koneesta eilen, mutta ei, tämä patalaiska mamma ei saanut uusia laitettua koneeseen. Ja jos vertaa käsin tiskaamiseen niin kuinka helppo homma tämäkin olisi toteuttaa. Blaah.

Piha. Sellaisen halusin ja sain sille jotain tehtyäkin, vaan keskenpä jäi sekin. Kolme päivää olen tuijottanut alati kasvavaa nurmeakin ja todennut taas "Huomenna.".

Vaatteet. Kirppikselle menevät sellaiset siis. Kuvasin Ikeakassillillisen Meean pieneksi käyneitä vaatteita ja laitoin osan niistä facebookkiin kirppikselle myyntiin. Aivan - Paino sanalla OSAN. No, ehkä "Huomenna".

Kovasti vielä aamulla mietin, että tänään kun saan lapset nukkumaan, niin ihan varmasti lakkaan kynnet. Kun sitä ei ole tullut tehtyä Meean syntymän jälkeen KERTAAKAAN ja huomenna olisi tiedossa tyttöjen kanssa illanviettoa niin oishan se kiva jos ois kivat kynnet.. Vaan ei.. ajatuksen tasolle jäi sekin.

Näiden ja monen muun asian edelle laitoin ilmeisesti tämän blogin kirjoittamisen. Johan on taas arvojärjestykset kohdillaan.

Kaikessahan voi tietysti vedota siihen, että mulla on pieni vauva ja me ollaan vasta muutettu.. muuttolaatikot seisoo nurkissa varmaan vielä vuodenkin kuluttua ja tämä mamma näyttää entistä raihnaisemmalta päivä päivältä. Mutta koittakaa ymmärtää. Mulla on pieni vauva ja me on vasta muutettu. Ehkä "Huomenna" teen asialle jotain.

ALE ALE ALE ALE

Alennusmyynnit. Painajainen ja ikuinen rakkauden kohde. Mä nautin ostaa ja saada materiaa. Olen materialisti. Inhoan shoppailua ja tietyn tavaran tai vaatteen etsimistä. Aiemmin kerroin, että olen hurahtanut lasten vaatteisiin. Eilen oli ehkä yks mun elämäni ihanimmista päivistä. Kävin alennusmyynneissä. Ostin alennusmyynneistä. Lastenvaatteita. Ihania lastenvaatteita. Ilman ostopakkoa. Alla reissun saldo:

Jyskistä löytyi lasten sukkia 6 paria eurolla.

Metsolassa oli kaikki Villervallat alessa. Joona valitsi itsellensä tämän.

...ja Meea tämän. (Äiti saattoi vähän auttaa)

Anton&Ninasta tarttui mukaan Maxomorran jumpsuit..

ja Maxomorran leikkiasu/yöpuku.

Äitillekin löytyi parit housut. Vannoin kyllä kovasti, etten tälle vartalole osta mitään, kun aikomuksena on raskauskiloista ja muutamasta muustakin päästä eroon, mutta pelkissä leggareissa kulkeminen alkoi käydä hermoon.. Nyt sit on parit housut ainakin joihin mahdun :)

Postissa tuli paketti Polarn o. Pyretin verkkokaupan ALEsta.. Kuinka ne tiesikään just meille lähettää :P

Huppari Meealle (Joonan mielestä tää on tosin poikien)

Tällainen ihanuussetti

Leggarit (Yritin kovasti olla ostamatta mitään vaaleanpunaista.. Ei onnistunut.)

Joonalle huppari (Meean oli kuulemma parempi.)

 Ja tähän samaan materialismi/lastenvaate pläjäykseen kuvasin vielä noi Noshin vaatteet, joita nyt ostelin kans, niin kutsuilta kuin jälkeenpäin vielä malliston mallikappaleitakin..

Tämä mallikappale lähti mukaan jo kutsuilta (koko on 62/68, mutta meillä hukutaan tähän edelleen)

Nämä tilasin kutsuilta, paitsi kaulakorun jonka ostin sit mallikappaleena. En malta odottaa, että nämä saadaan käyttöön. Koko on 74/80, eli ehkä joskus ensi vuonna :D

Tämäkin tuli mallikappaleena ja koko on myös 74/80. Onpahan jotain mitä odottaa.

Joona sai mallikappaleista tämmöisen paidan, mutta se meni heti käyttöön ja on nyt jo pyykissä, niin siksi lainasin kuvan netistä.

Pohjoisessa kun käytiin sukuloimassa nyt viime viikolla, niin sieltä Joona sai mummin houkattua ostamaan itselleen vaatteita. Mainittakoon, että nämä eivät ihan miellytä äidin silmää.

Shortsit oli sentään uimashortsit ja sellaiset poika tarvitsikin kun edelliset jäivät talven aikana pieneksi, mutta äiti olisi silti valinnut toisin..

..Kai se on vain pakko opetella siihen, ettei äisin mielipiteillä kohta ole enää mitään väliä kun Joonalle vaatteita ostetaan. Se on niin iso jo. Ja taas iski äidille ikäkriisi. Siihen on hyvä lopettaa.

Tästä voi ehkä saada jonkinmoista käsitystä, että kuinka pahasti olen vaatteisiin hurahtanut :D