Tervetuloa lukemaan blogia elävästä elämästä.

Sivut

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Asenneongelma.

Tiedän, että on väärin arvioida ihmisiä ulkonäön tai ensivaikutelman perusteella. Ihmistä jota et tunne, etkä tiedä hänestä YHTÄÄN mitään. Silti väitän, että me kaikki teemme sitä lähes päivittäin. Ohikulkijoiden hiuksia ja vaatteita on niin helppo päivitellä, mikäli ne eivät sovi meidän ajatusmaailmaamme, jos ei muuta niin omassa mielessä.

Eilen pohdin tätä kun aikani kuluksi seurailin ihmisiä ja heidän tekemisiään Kalajoen Jukuparkissa. JukuPark on perhelomakohde, jonne käsitykseni mukaan tullaan viettämään aikaa yhdessä? Vai olenkohan ihan väärässä?

Huomattavan monta perhettä näkyi joissa pienemmät lapset oli lykätty teini-ikäisen vastuulle, kun vanhemmat istuivat terassilla lipittämässä olutta lähes koko päivän, (Miksi lapsikohteissa edes myydään alkoholia??) ja lähdön hetkellä ottavat muutamia harha-askelia kun teini-ikänen kaitsee kolmea perheen muuta lasta.. Todellakin toivon, että heillä on mökki jossain lähettyvillä.

Vielä enemmän näkyi perheitä, joissa äiti kaitsee koko kakaralaumaa, samalla kun isä nukkuu aurinkotuolissa. Meidän viereen oli majoittunut perhe, jossa neljä lasta. Nuorin oli ehkä juuri oppinut konttaamaan ja vanhin oli ehkä juuri ja juuri koulu ikäinen. Kaksi muuta siitä väliltä. Äiti kaitsi laumaa altaassa roikottaen nuorimmaista käsivarrellaan KOKO PÄIVÄN. Isä nukkui aurinkotuolissa KOKO PÄIVÄN. Välillä kömpi tupakointipaikalle tupakalle ja söi jotain. Siis en tajua? Miksi se isä oli edes täytynyt mukaan ottaa?? Olis menny nuorimmaisen kanssa johonkin ihan muualle niin olisi äiti ainakin voinut viedä muita lapsia liukumäkiin yms. mitä nyt ei voinut tehdä kun oli vauva kannettavana.

Seuraava asia mihin kiinnitin huomiota oli ylipainoiset perheet. Ei se, että toinen tai molemmat vanhemmista olisivat ylipainoisia, vaan se että KOKO perhe nuorimmat lapset mukaan lukien ovat reilusti ylipainoisia. Tätä minä en vain ymmärrä. Jokainen tehköön itselleen  mitä lystää, mutta jos lihotat 6-7-vuotiaan lapsesi niin isoksi, että hän ei pysty juoksemaan niin mun mielestä on kyse jo lastensuojelutapauksesta. Ja kyllä lapsen lihavuus on vain ja ainoastaan vanhempien syy!

Ja sitten täytyy taas varmaan muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Vaikka mua kuinka ärsyttää nukkuvat isät, voi selitys olla, että he ovat autolla ajaneet koko edellisen yön saadakseen perheensä 1000km päästä juuri Kalajoen JukuParkkiin päiväksi (kuinka todennäköistä tämä sitten on?). Ja ehkä ylipainoisen perheen kaikilla jäsenillä (mukaan lukien ne 3-4-vuotiaat pikku pallerot) on jokin sairaus, mistä johtuen he ovat sairaalloisen lihavia. Yksilön kohdalla kaikki on mahdollista, mutta voin toki olla täysin väärässä, kun väitän ettei niissä ainakin neljässä eri perheessä joiden menemisiä eilen seurailin, kaikki eivät sairasta tätä "jotain".

Alkoholisti äiteille ja isille mun on nyt vaikee keksiä mitään käytöksen sallivaa selitystä, mutta ehkä heilläkin on sellainen.

Ehkä näissä kanssaeläjissä ei olekaan mitään vikaa. Ehkä vika onkin vain minussa kun niin kärkkäästi lähden arvioimaan kanssaeläjiäni ensivaikutelman ja ulkonäön perusteella. Suokaa tämä minulle anteeksi.

2 kommenttia:

  1. Hyvä artikkeli Suvi! Olen ihan samoilla linjoilla itsekin!
    -Marjo-

    VastaaPoista
  2. Tässä oli kyllä asiaa. Monesti mietin, ettei ihmisiä edes hävetä...

    VastaaPoista