Semmosta.

Onpas ollut taas monta päivää kestävä hiljaisuus täällä blogissa mun osaltani. Tässä nyt on vaan ollu kaikenlaista. On ollut kiirettä ja ei kiirettä.Aina ei vaan jaksa kirjoittaa, enkä halua kirjoittaa, vaan sen takia et on pakko kirjoittaa. Mielummin kirjoitan silloin kun on jotain kirjoitettavaa. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että mulla ois oikeasti ikinä mitään sanottavaa.

Mä oon sairastanu angiinaa tässä nyt tällä viikolla ja nyt on sitten tietysti 10 päivän antibioottikuuri päällä.Onneksi alkaa elämä viimein voittaa. Mun vanhemmat ja veljet kävi täällä parin päivän mutkan, kun pojilla on syysloma koulusta. Eipä tullut hirveesti ketään viihdytettyä, kun olin kipeimmilläni just silloin. Mitään ei pystyny syömään ja kuumettakin oli yli 39 astetta. Mutta olipahan hoitoapua kerrankin silloin kun sitä tarvittiin!

Syysloma on Joonalla koulusta ensi viikolla ja torstaina meillä on tarkoitus suunnata isolle kylälle :D Eli Helsinki kutsuu. Kyllä on jo ehtinytkin tulla ikävä. Tuntuu että kesästä on ikuisuus!

Siitä puheen ollen.. Meille satoi tänään ensilumi. Onko nyt sitten jo talvi? Samalla korkattiin toppavaatteet. Koska Joonan mielestä se ei ole mikään retki jos autolla ajetaan makkaranpaistoon ja me aikuiset haluttiin vähän liikuntaa käytiin sitten kaverin ja sen lasten kanssa metsäretkellä makkaranpaistossa. En osaa sanoa, paljonko kilometrejä kertyi, mutta lastenvaunujen (vaikka kuinka olisivat hyvin maastossa kulkevat junttijungat) työntäminen, vetäminen, kantaminen jne. metsäpoluilla ja -teillä korvasi varmasti¨yhdenlaisen kovan luokan treenin salilla.

"Mitä kotisi kertoo sinusta?"

Ajankuluksi silloin kun olisin voinut käyttää senkin ajan vaikka siivoamiseen, tein testin jonka linkki oli kaverin seinällä facebookissa. "Mitä kotisi kertoo sinusta?"
Yleensä en luota tällaisiin testeihin tai usko niiden kertovan edes hitusta totuudesta, mutta nyt mieleni muuttui. Tämä ei olisi voinut osua paremmin nappiin.

"Olet tunneihminen

Kotisi on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Vaikka arvostat siisteyttä, on sinulla ongelma sen kanssa, että vihaat siivousta syvästi. Murehdit kuitenkin turhaan sitä, mitä läheisesi kodista ajattelevat, sillä loppupeleissä jokainen pitää kotinsa juuri sellaisena kuin missä itse parhaiten viihtyy. Olet sitä tyyppiä, jota voi koska tahansa pyytää mukaan, sillä tartut tilaisuuksiin epäilemättä ja moni kadehtii elämänjanoasi. Joskus olisi kuitenkin hyvä, että pysähtyisit pohtimaan tarkemmin tekojesi seurauksia."

Tämä on niin totta. Mun kämppä on aina sen näköinen kun täällä ois pommi räjähtänyt ja todella usein joudun vetämään hihasta "Mulla on pieni vauva"- tai "Ei yksinhuoltajana ehdi siivota"-kortin. Totuus on kuitenkin se, että mä olen vaan niin laiska ja penteleen saamaton. Mä todella inhoan siivoamista ja aina löytyy jotain parempaakin tekemistä (kuten voi päätellä tämä blogi-postauksen kirjoittamisesta). Mä haluaisin elää siistissä kodissa, jossa tvaratsivat paikoillaan ja nelöytäisi silloin kun niitä tarvitsisi. Mä haluaisin näyttää malliesimerkkiä mun lapsille - musta ei vaan ole siihen.

On myös paljon tärkeämpiä asioita elämässäjoita haluan lapsilleni opettaa ja joissa haluan toimina esimerkillisesti, eli mun mielestä maailma ei kaadu siihen, että lapset eivät tätä siististi elämisen taitoa tulekotoaan oppimaan. Enää en yritä huijata itseäni tai ketään muitakaan uskottelemalla, että jokin päivä minusta kuoriutuu sellainen kodin hengetär. Niin ei tule käymään. Koskaan.

Omien sotkujeni kanssa mä olen ihan sinut ja lastenkaan jäljet ei vielä niin haittaa, mutta toisten (aikuisten) ihmisten sotkut mun kodissa on mitä raivostuttavinta. Ei se, että mulla käy joku vieras ja sen jäljiltä jää sotkua (tosin en mä sitäkään vaivaudu siivoamaan) vaan se, että jos asut toisen ihmisen kanssa ja se sotkee. Jättää likaiset sukkansa keskelle olohuoneen lattiaa. Ei niin voi tehdä - Se on mun yksinoikeus! Ehkä on parempi, että asun yksin. Olen sinut sotkujeni kanssa, eikä se haittaa mun elämäämillään tavoin. Itse sotken aj tiedän, että sotkut on siinä tasan just niin kauan, että MINÄ ne siitä siivoan. Ihaninta yksinasumisessa (=ei avopuolisoa tai kämppistä) on se, ettei oleta toisen tekevän edes jotain ja joudu toistuvasti pettymään. Ku eihän ne koskaan kuitenkaan mitään tee, tai ainakaan sitä mitä osisit halunnut niiden tekevän.

Totean siis, että näin on ihan hyvä. Pyörremyrskyt ovat tervetulleita jatkossakin. :)

Ihan vain muistutukseksi ;)

Päiväni kuvina

Aamulla herättiin virkkuina (jopa minä!) jo ennen kukon pierasua (siinä 7 aikoihin). Syötiin Lapset söivät aamupalaa ja Meea paketoitiin aamu-unilleen vaunuihin vilpoisaan syyssäähän. Joona passitettiin koulutielle puoli kymmenen aikoihin ja vähän perästä hipsittiin Meean kanssa kohti bussipysäkkiä.

Ei se ilma niin vilpoisa sit ollukkaan kun liikkeelle pääsi. Oli ihan mukava ja piristävä auringonpaiste, eikä yhtään harmittanu olla näinkin aikaseen liikenteessä (joksus ennen klo 10). :)

Meea se veteli tyytyväisenä sikeitä vaunuissa - Mahtui vielä tuohon vauvapussukkaan :)

Meidän vakkaribussin (jota käytetään kerran kuussa :P) reitti olikin näin syksyä vasten muuttunut, jonka onneksi tarkistin ennen pysäkille lyllertämistä. Uskoa ei kyllä valanut kyltti kun pysäkille päästiin ja bussi jota odoteltiin oli numero 1. Eikä siitä ollut merkkiäkään koko pysäkillä. Mutta huomatkaa kiva ruska taustalla. Ainoa hyvä asia syksyssä.

Ja tuli se bussikin sitten.

Suunnattiin nokkamme siis Vauvakinoon, ja ihan selvästi oli rakkautta ilmassa. Meean ekat treffit.. Kyllä näitä muistellaan sitten vuosien kuluttua lämmöllä. Eikä miehiä suinkaan ollut yksi..

..vaan kaksi. Tuplatreffit ihan sanan varsinaisessa merkityksessä!

 

Elokuva oli The way way back, joka oli kuin olikin ihan positiivinen yllätys. Komediaa löytyi draamasta ihan mukavasti ja se oli tehty suht helposti katsottavaan muotoon. Eli jopa näin pieneten seuralaisten kanssa, ei tipahtanut kärryiltä vaikka huomio välillä kiinnittyikin johonkin muuhun. Täytyy nyt vielä mainita, että ihan kaikki pikkuiset eivät käyttäytyneet ihan yhtä mallikelpoisesti kuin meidän Prinsessa, mutta eipä se haitannut ollenkaan. Tiesin mihin olin nokkani pistänyt :)

Leffan jälkeen mammat kävi vähän herkuttelemassa. Toiset söi salaattia ja mun dieetti pitää yhä :P Yllä siis mun eväät :D

Bussimatkalla kotia kohti.

Tässä on ehkä mun unelmakoti tällä hetkellä. Meidän naapurissa on tällasia kivan näkösiä paritaloja (?). En toki tiedä miltä ne näyttävät sisältä päin, mutta näin ulkoa käsin ihasteltuna ajattelisin että tuollaisessa olisi kiva asua.

Kun on koko päivän ensin tuhlannut, niin pitihän se käydä sitten illalla vähän tienaamassakin ;)

Tämä muistutuksena itselle; Meillä on tutteja! (Joku on selvästi leikkinyt aarteen metsästystä, mun ollessa Tupperi-esittelyä pitämässä.)

Peruna on peruna.

Eilen oli kyllä mukava päivä. Aamulla nukuttiin Meean kanssa melkein 3 tunnin päikkärit, päivällä sain itseäni niskasta kiinni ja siivottua imuroitua. Kämppä oli taas hetken aikaa siedettävässä kunnossa, kunnes saatiin vieraita ja sotkettiin mitä parhaimmasta syystä.

Tehtiin hampurilaisia ja ranskalaisia ja salaattia. OLI NIIN HYVÄÄÄ!! Kiitokset Lidlin tarjonnalle. Harvoin siellä käyn, mutta hampurilaissämpylät ja kokolihapihvit (pakaste) haen sieltä aina. Tällä kertaa osui silmään myös lankkuperunat jotka oli jostain syystä todella makoisia. Yleensä olen ostanut S-marketista ihan saman näköisiä, mutta jostain syystä nämä Lidlin oli kyllä miljoonasti parempia. En tiedä miten peruna voi maistua erille. Perunahan se on kuitenkin vain...? Harmi kun tuosta herkkuateriasta ei tullut kuvaa otettua.

Oli ihana kun Joonalle tuli leikkikavereita ja pääsin myös saunassa käymään, kun oli lapsenvahti Meealle tuoksi ajaksi. :)

Nyt valmistaudutaan täällä meidän ihka ensimmäiseen Vauvakino kokemukseen. Innolla odotan, mitä tästä seuraa. Elokuvan nimi on The way way back (draama-komedia), jota en varmasti muuten olisi tullut valinneeksi elokuvatarjonnasta katsottavakseni, mutta toivottavasti se yllättää positiivisesti.

Nyt puuteroimaan nenä, että päästään lähtemään.

ps. ulkona on kylmä. Voiko lokakuussa käyttää jo toppatakkia? :D

For all the single mamas out there!

Sillon kun ahdistaa, pelottaa tai muuten vaan masentaa;

 

Tämä piristää ;)

 

 

Ja sitten vielä muutamia ajatuksia varastettujen kuvien muodossa :)

 

Ihanaa tiistaita kaikille sinkkuäideille!! (ja muille myös!)