Hymyjä

 

 

Tänään on jo (ajoittain) taas näkynyt sitä iloista ja nauravaista pikkuneitiä joka joutui kadoksiin tuossa viikko pari sitten. <3 Ihanaa. 

 

Mitähän mä oon tehny ansaitakseni tällaiset rakkauspakkaukset?

 

 

Palkitsin itseni tänään jauheliha-kasvistäytteisillä paprikoilla, Nam!

Lapsuuden traumat

Eilen aamulla Meea päätti viiden jälkeen, että nyt on sopiva hetki herätä, naureskella, jutella ja touhuta. Niin ja tietysti myös herättää äiti. Ei ketuttanut niin kovin ku ois voinu, koska kello oli 6.15 soimassa joka tapauksessa, koska oltiin lähdössä ulkomaan matkalle (n. 150km autolla Haaparannalle :P). Mutta tänä aamuna kun ois saanu nukkua just niin pitkään kun huvittaa ja neiti päätti aloittaa samat toimet kuin edellisenä aamuna, mutta lisäten hieman extremeä joukkoon sillä kello näytti 4:21 oli äiti ehdottoman varma siitä että näin ei voi jatkua.

Nyt on lapsi traumatisoitu koko loppu iäkseen. En ottanut syliin, en jutellut takaisin, pidin kättä  ja harsoa vuoroin silmillä ja lopulta meni neidillä hermo niin pahasti, että lopputuloksena oli puolen tunnin huuto-konsertti, josta onneksi seurasi äidin toivoma happy ending. Meea nukahti.

En antanut tissiä, enkä juuri sympatioitakaan tälle aamuvirkulle ja nyt joku astetta fiksumpi näkee punaista, koska onhan nyt Meealla vähintään koko lapsuus pilalla.

Unta riitti sitten meillä kummallakin melkein yhdeksään. Iloinen yllätys aamulla oli, ettei se kuollutkaan nälkään, vaikka aamuyön ulvominen kovasti antoi sellaisen vaikutelman.

Hyvin yönsä nukkuneen lapsen unikoulu yö nro.1 siis takana. :D

Ja joo tiedostan, että huonosti nukutut yöt todennäköisesti johtuvat hampaista ja liikkumaan opettelusta yms, jota pitäisi ymmärtää. Mutta.. Noo sanotaanko vaan, että tämä mamma arvostaa yöuniaan sen verran paljon, että aamuyön traumoista selvitään vähemmällä määrällä psykiatrin istuntoja kuin kärttyisestä äidistä koko päivän.

On kai tämä äiti myös jotain tehnyt oikein. Oli kyllä taas niin ihaileva ja ylpeä olotila, kun Joona valitsi pleikkarin ja lastenohjelmien (johon olin jo luva antanut) sijaan ulos lähdön, kun kaverit tulivat pyytämään. Ovikello "plimplom" ja oven raosta kajahtaa kuorona "Alakkoo nää meitä?" (tottuukohan tähän Oulun murteeseen ikinä??). On se vaan niin ihanaa kun lapsella on paljon kavereita ja vieläpä ihan omassa pihassa. Kaikki nyt ei ihan ole niitä äidin suosikkeja, mutta kaipa siihenkin on pakko tottua, ettei äiti voi lapsensa kavereita ikuisuutta valita. Yritän panostaa lapsen kasvattamiseen siinä määrin, että hän oppisi tekemään oikeita valintoja muutenkin kuin tv:n ja ulkoleikkien välillä.

Toinen hammas

Nyt näyttää olevan läpi jo oikeakin alaetuhammas.. Nythän niitä tulee ku sieniä sateella. Tänään neiti on kyllä ollutkin vähän kiukkuinen, nukkunut hiukan normaalia enemmän ja vähän ehkä lämpöillytkin (en oo mitannu, ku eipä sillä tiedolla mitään tee).

Eka hammas

Siinäpä se tulikin jo. Meealle puhkesi tänään ihka ensimmäinen hammas. Vasen alaetuhammas. Tosi vähän se sieltä vielä pilkisti, mutta läpi kuitenkin. Onhan se tämäkin virstaanpylväs pienen ihmisen elämässä.

Eipä mulla muuta.

t. ison tytön äiti :)

ps. Tuossa alla on tuommonen kommentointi boxi, siihen vois kirjottaa aina vaikka "moi" kun käy lukemassa. ;) Kävijöitä kun näyttää päivittäin riittävän kymmenittäin niin ois ihan kiva tietää ketä mun rustailut kiinnostaa ja miten ootte tänne löytäneet. Ja myös jos on jotain ideaa mistä haluaisitte mun kertova/kirjoittavan niin saa vinkata :)

Ulkovaatteet

Täytyyhän jokaisella jokin harrastus olla! Joskus toivon että olisin hurahtanut johonkin hitusen halvempaan kuin lastenvaatteisiin. Toki voishan tilanne olla vieläkin huonompi. :D

Tässä kuvakokoelma meidän tämän hetken ulkovaate valikoimasta.

Meea:

Meean välikausihaalari (TICKET) ja siihen sopiva pipo (Villervalla).

Windfleecehaalari, windstopperpipo (Polarn O. Pyret) ja tumput (KappAhl).

Söpistelytakki (Lindex) ja asusteet (H&M).

Windfleecetakki (Polarn O. Pyret).

Näitä on olemassa toinenkin, pinkki, mutta se on nyt hukkapiilossa.

Talveksi on kuorihaalari, irrotettavalla fleecevuorella. Eli menee sitten keväällä välikausipukuna ja riippuen neitokaisen kasvusta mahdollisesti vielä alkusyksystä ensi vuonna. Toppalakki ja -hanskat sekä tuubihuivi. (Polarn O. Pyret)

 

Varahaalariksi jätin kaappiin äitiyspakkauksen haalarin (en tiedä miltä vuodelta, kirpputorilta hankittu), jos saattuu vaikka vesivahinko tms. ;) Siihen on mus tumput ja töppöset.

 

Tämmöset söpistelykengät löysin kirppikseltä yks päivä. Voi olla että Meea käyttää näitä sitten joskus eskarissa. :D koko oli 20.

Nämäkin on kirpparilöytö ja käytössä nyt. :)

 

Meean kenkävarasto kaipaa ehdottomasti täydennystä. ;)

 

 

Joona:

(Aika pitkälti on itse valinnut vaatteensa. Äiti on puuttunut keskusteluun kun on puhuttu laadusta tai hinnasta, mutta värit ja mallit on ehdottomasti pojan itsensä valikoimia.)

 

Joonan söpistelytakki (Ellos).

 

Windfleecetakki (Polarn O. Pyret)

Softshelltakki (Polarn O. Pyret) ja välikausihousut (Jonathan)

Kuoripuku (North Ice)

Välikausitakki (Jonathan), mahtuu vielä jotenkuten, mutta mahtaa jäädä tänä vuonna käyttämättä.

Kirppurtorilta aikoja sitten ostettu kuoritakki (HellyHansen), ei ole kovassa käytössä tämäkään.



Toppatakki ja toppahousut (Polarn O. Pyret) on meidän viimeisin hankinta. Tuubihuivi (Polarn O. Pyret) ja jo paritalvea sitten hankitut pipo ja hanskat ( Everest). Jos äiti voi elää sen kanssa, että pipo ja hanskat ei oo ihan prikulleen samaa sävyä takin kanssa, mennään näillä tämä talvi.

 

Vaihtohanskoja ja pipoja toki löytyy (jos löytyy) :)

 

Syyslenkkarit (PAX) hitusen kylmemmillekin säille.

Talveksi on Kuomat, jotak ovat viime talven jäljiltä selvästi pesun tarpeessa.

 

Näistä en ole varma mahtuvatko enää, mutta menevät piharönttänöinä vielä jos menevät jalkaan.

Nämä ostettiin koulukengiksi samaan aikaa oranssin softshelltakin kanssa, mutta kuten kuvasta näkyy ei ne säilyneet siisteinä kovinkaan pitkään. Ällöä!

 

Kenkävarastot ei siis Joonallakaan ole ihan kohdillaan. :(

 

Onhan meidän mussuilla tietty samistelumyssytkin (Polarn O. Pyret) ;)

 

 

Ajatus siitä, että mahdollisesti jotain pitäis vielä hankkia ahdistaa, taloudellisesti siis.

 

Nyt on vaan pakko nykästä kukkaronnyörit tiukasti kiinni ja seuraava hankinta on kakkosistuin autoon Meealle. Jos jollain on näistä vinkkejä antaa niin otetaan vastaan mielellään. Olen alustavasti miettinyt tätä. Käyttökokemuksia otetaan vastaan! :)

 



 

 

 

 

6kk neuvola

Perjantaina kävimme Meeuskan kanssa neuvolassa. Kaikki oli oikein mallikkaasti. Neuvolatätikin totesi että kasvaa aivan oppikirjojen mukaisesti nollakäyrillä. Pituutta oli neidillä muistaakseni (ei ollu kirjattu neuvolakorttiin) n.68cm ja painoa 8080g. Päänympärystä mitatessa pääsi terveydenhoitajan suusta "Oho, ompas isopäinen lapsi!", mittaa oli n.46cm..

"Rauhallinen tyttö. Hyvät tasaiset kasvut. Pinsettiote +/+. Uikku +/+. Piiloleikit löytyneet. Pyörähtämällä liikkuu, suorille käsille varaa. Kiinteät käytössä. Unet ok. Iho kaunis."

Seuraava käynti on sitten 8kk neuvolalääkäri.

Joskus olen pohtinut ennenkin, että opetetaanko terveydenhoitajille lyhyitä lauserakenteita ja että "ja" ja "sekä" sanojen käyttö on kiellettyä. Kummasti tuli jälleen mieleen. :D

Meea 6kk

<3

TAITOJA
- Varpaista on kiva ottaa kiinni - välillä niitä on hyvä myös maistaa.
- Osaan kääntyä mahalta selälleen. Alan olla tässä jo aika Pro.
- Olen yrittänyt opetella kääntymään selältä takaisin mahalleen, mutta vain kerran se sattui onnistumaan -- vahingossa.
- Kiire ei ole mihinkään. -- Palvelu pelaa edelleen kun vähän vinkaisen.
- Tarkkailen maailmaa aiempaa enemmän ja alan jo kovasti ymmärtää ympärillä tapahtuvia asioita (esim. noi muut syö jotain hyvää ja ei anna mulle ja sit mä huudan kovaa!)
- Pärisyttelen todella paljon ja etenkin ruoka suussa se on hauskaa.
- Osaan nostaa molemmat kädet ja jalat mahalla ollessani ilmaan samaan aikaan ja keinua mahallani.
- Osaan laittaa itse tutin suuhun ja tarvittaessa kääntää sen oikein päin.
- Osaan maistella ihan kaikkea mikä käteeni sattuu tarttumaan.
- Osaan vaihtaa tavaraa ja ruokaa kädestä toiseen tarkoituksen mukaisesti.
- Osaan nostaa ylävartaloni suorien käsien varaan, mutta peppu on vielä painava eivätkä jalat tottele laisinkaan.
- Osaan punkea puoli-istuvasta asennosta itseni istumaan (esim vaunuissa).
- Nauran ja hymyilen sekä juttelen paljon ja KOVALLA äänellä. Viimeisen viikon aikana olen oppinut myös kitisemään ja vinkumaan kunnolla.

NUKKUMINEN:
- Nukun täysiä öitä (9-12h) jo neljättä kuukautta omassa sängyssäni.
- Päivisinkin uni maittaa jo nykyään hyvin pitemmissä pätkissä. Parhaiten omassa sängyssä, mutta nukun kyllä autissa ja vaunuissakin. Päiväunia on noin kolmet päivässä. Joskus kun äiti raijjaa mua paikasta toiseen, enkä saa rauhassa nukkua pitempää pätkää, otan useammat pikkutirsat aina kun mahdollista.
- Tarkkaa päivärytmiä minulla ei vielä ole.


SYÖMINEN:
- Ei hampaita!
- Kiinteitä on nyt syöty jo melkein pari kuukautta ja ne maistuvat todella hyvin. Päivääni kuuluu nyt noin 3-4 ateriaa tissittelyjen lisäksi. Kaikki alle 6kk ikäisille tarkoitetut kaupan soseet on käyty jo varmasti läpi ja lisäkis äiti on tehnyt omia. Kaupan soseet on tosin mun mielestä parempia. Kaurapuuroa syön aamuin illoin. Muita viljoja on maisteltu vasta varovasti. Mahavaivoja ei ole tullut muusta kuin perunasta ekalla maistelukerralla.
- Imettämiseni on välillä hieman hermoja vaativaa puuhaa nykyisin, sillä monet muut asiat ympärillä kiinnostavat enemmän (vaikka nälkä olisikin). Ja vaikkei ympärillä olisi mitään kiinnostavaa, niin voihan sitä muutenkin esimerkiksi potkia, raapia, nipistellä tms. äitiä syömisen ohella.
- Tuttipullo kelpaa myös oikein hyvin.
- Nokkamukia on äiti yrittänyt tarjota, mutta sitä on kiva vaan pureskella.
VESSATUS:
- Vanhempani käyttävät minua potalla aina vaipanvaihdon yhteydessä ja joskus muulloinkin.
- Aamukakka tulee pottaan joka aamu.
- Tirautan pottaa aina ainakin tipan pissaa jos ei enempää tule.
- Potta on kiva! -- Mutta eivät anna leikkiä sillä tai maistella sitä vaikka kovasti haluaisin.

känkkäränkkä-ärripurri-kiukkupussi

Mitä on tapahtunut? Viimeiset kolme päivää on mun aurinkoinen, nuravainen ja iloisesti jokeltelevainen pikkuprinsessa ollut hukassa ja tilalle on lykätty tällainen ainaisesti vinkuva, vain tissillä tai sylissä viihtyvä äkistelijä, joka kiukkuaa, inisee, vinkuu ja vikisee taukoamatta.. paitsi silloin kun nukkuu. Ja onneksi sitä unta on kuitenkin vielä riittänyt. ISO HUOKAUS!

Testattu!

Siinä se pikkuemäntä maisteli tänään aamupuurot. Ei valittanut, eli varmaan ihan hyvän tuolin ostin :D

Tuo istuminen on vielä vähän tuollaista laitoihin nojailua, mutta viikon päästähän sitä saadaan alkaa harjoitella ihan hyvällä omallatunnolla kun tulee se maaginen puoli vuotta ikää täyteen. Siihen saakka harjoitellaan huonolla omallatunnolla :D

Mulla on nyt jotenkin todella kiireinen viikko meneillään. Kalenteri on tupaten täynnä ja osasyynä siihen on tietystikkin Tupperit. Nyt on joku Megasuerhyperviikko ja se tietysti työllistää muutamana iltana, mutta jotenkin myös kaikki muu on kasautunut nyt tälle samalle viikolle, myös Joonan lauantain koulupäivä. Joona reagoi kiireeseen olemalla kärttyinen kun aikaa ei jää äidin kainalossa nyhjäämiseen vaan koko ajan ollaan jossain menossa. Toki Joona on pienestä asti tottunut kulkemaan paljon, mutta se on jostain saanut jonkin kotihiiri-geenin jota mulla ei ole, ja ihan selvästi kaipaa enemmän kotona vietettyä aikaa. Lupasin sitten tänään, että perjantaina pidetään leffailta ihan vaan meidän omalla perheellä. Eli Joonan judoharkkojen jälkeen pistetään leffa pyörimään (Joona saa päättää mikä leffa) ja kydään ostamassa iso säkki karkkia ja vaikka poppareita kans. Sit tankataan läheisyyttä ja lämpöä niin että pärjätään taas muutama päivä. Kyllä ne ekaluokkalaiset on jo niin isoja, mutta kuitenkin vielä niin pieniä <3

Syöttötuoli

Siinä se nyt on. Kuva ei ole mikään paras mahdollinen, mutta ehkä siitä jotain selkoa saa.
Väri oli se mikä ratkaisi, eli tämä osui lähimmäs keittiön muiden kalusteiden väriä. Pinnallista eikö? Syöttötuoli on Roba- Sit Up III. Kuvassa hämää vähän tuo jalkataso kun on niin alhaalla, mutta ihan kivan näköinen tuo tuoli on :)
Tuosta norsukuosista (pehmusteessa) mä olen haaveillu jo raskausajasta alkaen.. hoitoalustana ja pinnasuojana yms, mutta se ei vaan ole istunut meidän makkarin sisustukseen sitten niinku mitenkään, eli en ole sitä voinut hankkia. Nyt se osu silmään liikkeessä syöttötuolinpehmusteena ja sopii meidän keittiöön vallan mainiosti, eli sai uuden kodin :)
Kaikenkaikkiaan olen ostokseeni tyytyväinen :)

Yksin - yhdessä - onnellinen

Olen yksinhuoltaja. Uusioperhe ehkä myös...vai hajonnut sellainen? Onko minulle olemassa jokin lokero johon kuulun? Minulla on kaksi lasta, joilla eri isät. Kummastakin olen eronnut. Lapsilla on eri sukunimet. Joona usein pohtii perheensä rakennetta. Siihen kuuluu iskä ja pikkuveli Helsingissä. Myös pikkuveljen äiti. Sitten on Oulussa äiti ja pikkusisko ja pikkusiskon isä. Siinä on Joonan perhe. Joonan perheeseen kuuluu neljä aikuista ja kolme lasta. Nämä ihmiset asuvat neljässä eri osoitteessa.

Jos minulta kysytään mikä on minun perhe, vastaan, että minä ja kaksi lastani. Olenko minä jotenkin ahdasmielisempi perhekäsitysten äärellä? Me kolme asumme samassa osoitteessa. Olen verisukua lapsistani kummallekin. Me emme kuitenkaan jaa esim. samaa sukunimeä. Ystäväni pohti omassa blogissaan vaimoutumisensa myötä tulleita muutoksia ja koki perheensä jotenkin yhtenäisemmäksi nyt kun heillä kaikilla on sama sukunimi. Meidän perhe ei kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän yhtenäinen vaikka Joonalla onkin isänsä sukunimi, eikä hän lapsena ole minulle vähemmän läheinen vaikka Meeallaonkin oma sukunimeni. Enkä usko, että olisin sukunimeäni vaihtamassa enää vaikka prinssini jostain löytäisinkin ja päättäisin naimisiin mennä. Uskallan epäillä koko kuviota :D

Samaisessa tekstissä ystäväni pohti myös sukupuolirooleja ja "naisen asemaan alistumista". Itsehän olen sinkku ihan omasta vapaasta tahdostani. Mieheltä vaaditaan paljon, jotta edes harkitsisin minkään asteen parisuhteeseen aloittamista. Lisähaastetta antaa, että viihdyn sinkkuna. Viihdyn villinä ja vapaana, mutta inhoan yksinäisyyttä. Tahdon seuraa ja huomiota, mutta en ole valmis jakamaan arkeani ja arvojani. Mutta ennen kaikkea en suostu "alistumaan" mihinkään sukupuolirooliin. En ole kodin hengetär, en hoida kotia, enkä tykkää kokata. Toki on olemassa naisia jotka siitä pitävät ja sallittakoon se heille (tervetuloa meillekin siivoamaan). Mä en ole vaimo-ainesta. Kotityöt tulee jakaa 50-50 tai mieluummin vielä niin että mies hoitaisi enemmän kuin minä. Mielestäni talossa ei ole yhtään asiaa joka olisi niin sanottu naisten työ. Vastaavasti minun maailmassani ei myöskään ole miesten töitä (paitsi viemärin hajulukot ja suihkun viemärin saa putsata ihan joku muu kuin minä, koska laatta lentää muuten) Esim autosta vaihdan renkaat varmasti ihan yhtä sujuvasti kuin suurin osa miehistäkin. Vuokratalossa asuvana voin todeta että korjaustyöt kuuluu isännöitsijälle :P Toki nakitan erittäin mielelläni niin perinteisiä naisten kuin miestenkin töitä ihan kenelle vaan joka on niitä halukas tekemään. Sukupuolesta riippumatta.

Suuri syy varmasti tällaisesta sukupuolijaottelusta kotihommien suhteen luopumiseen on ollut se, että suuren osan aikuisiästäni olen asunut yksin ja yksin lapsen/lasten kanssa. Ja että olen sinkkuäidin kasvattama. Josta myös johtunee osittain vaativaisuuteni. Tiedän, että yksin pärjää ja voi olla onnellinen. Siihen ei puolisoa tarvita. Olen mielummin yksin kuin parisuhteessa joka ei toimi 100%:sti. Joku voi sanoa, että olen bitch, mutta ei se mitään. Kyllä mä kestän. Totuus on etten ole vielä elämäni aikana törmännyt yhteenkään parisuhteeseen jossa haluaisin elää. Aika näyttää löytyykö minulle "sitä oikeaa" :)

Miespuolinen ystäväni totesi minulle kerran, että minussa on liikaa haastetta miehille. Todella monelle miehelle on kova pala, että nainen omaa vahvan itseluottamuksen ja kantaa itseään ylpeänä. Myös elämän runtelemana. Se oli ehkä yks kauneimmista asioista joita minulle sanottu. Sai minut oikaisemaan taas selkäni hitusen suorempaan ja katsomaan tulevaisuuteen pää pystyssä. Jos tämä on syy miksi olen sinkku tai parisuhteeni eivät kestä, on se erittäin hyvä syy :)

Mun mielestä osuvasti oli Miriam Attias kirjoittanut Tulvassa: "Vasta kun myös mies on sitä mieltä, että hoivaaminen on vapaa valinta eikä perusoletus, on turvallista antaa hänelle jalkahieronta sekä oman että hänen työpäivänsä päätteeksi." Voin yhtyä tähän lausahdukseen ja soveltaa sitä nyt siis myös noihin kotitöihin. Voisin varmasti tehdä mielelläni joistain asioista enemmän kuin oman osani, mikäli sitä arvostetaan, eikä oleteta että se kuuluu minun hoidettavakseni.

Olipas rönsyilevää pohdintaa elämän suurien asioiden äärellä. Mukavaa viikkoa kaikille!

(kommentoida saa - ja pitääkin!)