Hiusdraamaa

Mä en tiedä mikä tässä asiassa ketuttaa.. ja sit ku mua ketuttaa niin kovasti niin mua ketuttaa vielä enemmän se, et en haluais että tämä asia minua ketuttaa..

Joona on kasvattanut hiuksiansa vuoden, koska halusi "poikien letit". Nooh, tuossa 5 viikkoa sitten ne hiukset oli sit viimein riittävän pitkät, että mun nakkisormilla ne saatiin letitettyä. En ole letittänyt kenenkään hiuksia varmaan vuoteen, joten lopputulos oletettavasti oli sen mukainen

4-5 päivää letityksen jälkeen

Letitys oli hidasta, enimmäkseen harjoituksen puutteesta johtuen. Ja kivuliasta. Itkuhan siinä ehti tulla moneen otteeseen. Letityksen jälkeen kysyin Joonalta, että oliko se kaiken sen kivun arvoista. Poika tykkäsi leteistä kovasti ja oli sitä mieltä, että äiti saa letittää toistekin, vaikkakin se sattuu.

Sitten lähestyi ajankohta, jolloin Joonan oli aika mennä isänsä luo kolmeksi viikoksi kesäloman viettoon. Kysyin isältä, että haluaako Joonan tulevan sinne leteillä vai ilman, koska letit ei Joonan hiuksissa kuitenkaan kolmea viikkoa pysy. Eli haluaako avata ja mahdollisesti letityttää hiuksia vai jätänkö ne auki, jolloin hoitaminen on päivittäistä, mutta vähemmän aikaa vievää. Isä vastasi letit ja että hänen tyttöystävänsä voi letittää hiukset uudelleen kun ne aukeavat.

Asioita helpottaakseni ja lettien kestävyyttä jatkaakseni maksoin itseni kipeäksi eräälle afrikkalaiselle naiselle, jotta hän letittää Joonan hiukset, sinä päivänä kun Joonan on määrä mennä isälleen. Lopputulos näkyy alla. Joona tykkäsi hiuksista ja siitä, että letitys tapahtui huomattavasti äitiä nopeampaa, eikä kuulemma sattunutkaan yhtä paljon. 

Toissapäivänä soitin Joonalle Skype-puhelun ja kun video lävähti päälle en ollut uskoa silmiäni. Isä on LEIKANNUT POJAN HIUKSET!! Kaikki pois. Lapsi on lähes kalju. Ihan uskomatonta.

Tietysti kysyin, että miksi ja vastaus oli että Joona halusi. Joona on saanut aina itse päättää (minun puolestani) millaiset hiukset itselleen haluaa. Kuluneen vuoden aikana hän on muutaman kerran sanonut minullekin, ettei jaksa enää hiuksia kasvattaa ja haluaa ne leikata pois. Tällöin olen kehottanut poikaa aina miettimään asiaa päivän pari, ainakin yön yli ja jos on edelleen sitä mieltä, että hiukset leikataan niin sitten leikataan. Aina on kuitenkin mieli muuttunut ja hiusten kasvatusta on jatkettu. Nyt todella toivon, että lapsi on ollut päätöksestään varma, kun on sitä pyytänyt. Suuresti epäilen. Yhden pyynnön jälkeen oli isä heti kaivanut koneen esiin ja hiukset oli lähteneet siltä seisomalta. Ilman harkinta aikoja. Mikäli tunnen lastani yhtään tulee häntä harmittamaan tämä vielä moneen otteeseen.

Enkä mä voi sanoa todellakaan, että tämä olisi lapsen "vika". Joona on aiemminkin yrittänyt hiuksiaan kasvattaa, mutta isä on aina saanut hänen mielensä muuttumaan kommenteilla kuten "isoilla pojilla on lyhyet hiukset" ja "etkö halua olla kuten daddy?".  Ja sitten herää kysymys, että miksi isä haluaa Joonalle lyhyet hiukset? Uskon, että ainoa todellinen syy siihen on se, että tietää että saa sillä minut suuttumaan. Koen kuitenkin, että kun hän leikkaa Joonan hiukset kysymättä minulta astuu hän minun varpailleni, koska minulla on kuitenkin yksinhuoltajuus. Itse tykkäisin, että Joonalla olisi pitkät hiukset ja monesti niitä kehuinkin, mutta olen pyskinyt kuitenkin tekemään lapselle selväksi, että päätös hiuksista on hänen (vihreään irokeesiin en suostunut kun sitä joskus pyysi, raja se on mullakin). Isä sen sijaan tietää, että hiukset ja niiden leikkaaminen ilman minun hyväksyntääni on AINOA asia, jolla saa minut suuttumaan. Miksi hän nauttii minun suututtamisestani sitä en tiedä.

Mutta ketuttaa, että hiukset lähti ja ketuttaa se, että ketuttaa. Ja ketuttaa se, etten pystynyt sitä taaskaan piilottamaan Joonan isältä. Ja eniten ketuttaa, että tiedän täten aiheuttaneeni hänelle mielihyvää.

ja musta nyt tuntuu, etten pääse tämän ketutuksen yli laisinkaan.

..se kakku

Enhän mä tietystikkään muistanut ottaa siitä kakusta kuvaa :/

Tai muistin.. sit ku sitä oli tän verran jäljellä. Onneksi Jenni ei jaksanu syödä toista palaansa loppuun saakka, muuten ei ois tätäkään.. :D

Siihen päälliseen mä sit laitoin 3 liivatelehteä, limemehut kahdesta limestä, samanverran sitruuna mehua, vähän sokeria ja vettä. Koristeeksi laitoin sitruunamelissan lehtiä muutaman. Päällistä tuli tuplasti enemmän ku mitä tarvi, eli ens kerralla riittää puolikas määrä. Se jäi melko kirpeäksi, tai ehkä vaan pirteäksi. Ei tullu äklömakee tästä kakusta, eli ei haittaa vaikka laittais sokeria vähän enemmänkin tohon päälliseen. Hyvin maistui muillekin :)

Piha

Nyt on pihasta räpsitty sitten kuviakin. Piha näytti lähinnä viidakolta silloin kun muutettiin 13 vrk sitten ja on kokenut kyllä paljon muutosta, vaikkei todellakaan missää priimakunnossa tai valmis ole vieläkään. Ruoho oli yli polven korkuista ja pensasaita oli vallannut pihaa reippaanlaisesti. Harmi kun en silloin tajunnut ottaa kuvaa :D

Tuo kukkapenkki oli täynnä aidan korkuista saniaista. Reunassa oli muutama sipuli ja nuo jotkut mysteeriksi jääneet kasvit tuossa laatoituksen reunassa. Ehkäpä se jossain vaiheessa selviää, et mitä ne on.

Kulmassa kasvaa viinimarjapensas, innolla odottelen, et minkäköhän väristä satoa saadaan.

Tässä näkyy tuota edelleen aika kauhean näköistä pensasaitaa ja meidän porttikaari, josta pääsee polkua pitkin kiertämään etupihalle. Myös vaunujen kanssa.

Pihan toinen nurkkaus. Kaikki tuo multaisa alue pensasaidan vieressä kasvoi pensasta täynnä. "pientä"karsintaa siis kokenut kyseinen ryteikkö. Toivottavasta ruohottuu piakkoin.

Mansikoita :) Ainoa kasvi jonka tunnistin pihalta. Hyvin on jo kukkiakin ;)

Tämän ihanuuden löysin tori.fi:stä. Kyllä kelpaa rillailla. :)

"Terassi", joka vaatii täydellisen uudistuksen kalustonsa puolesta (grilliä lukuunottamatta tietysti) kunhan alkaa alennusmyynnit :P

Jälkimmäinen pihan kulmaus tänään. Äiti toi kesälomareissultaa mulle tuliaisena, jostain bussipysäkiltä kaivetun puskan tuohon pensaikon viereen. Kylvin myös unikon simentä pensasaidan vierustaan. Saa nähdä minkä näköistä tulee. 

 

 

 

Tämän verran on tänään saatu aikaan. Eli sain kasvimaan viimein alkuun. Saapas nähdä mitä siellä saadaan kasvamaan.

valkosuklaa-lime-sitruuna-juustokakku

Aikamoinen sanahirviö, mutta tein tollasen äskettäin jääkaappiin odottelemaan huomisen vieraita. Mamma-kavereita lapsineen tulee aamusta kahvittelemaan ja kuuntelemaan mun Tupperware-hölinöitä (uus harrastus sekin, josta en ole tainnut mainita).

Mutta siis siihen itse kakkuun. Kirjoitan nyt ihan lähinnä itseäni varten muistiin, koska ainakin näin pikaisesti maisteltuna tuli täytteestä TODELLA hyvä, ja tätä ei ole nyt tehty minkään valmiin ohjeen mukaan..

Digestivepohja

200g Digestive-keksejä murusina (Todella helposti tuli Tupperin SmoothChopperilla ja varmasti siis myös ExtraChefillä ;))
100g voita tai margariinia

Täyte

2dl vispikermaa vaahdotettuna (Tässä astuu kuvaan SpeedyChef :D)
200g valkosuklaa-limerahkaa
100g valkosuklaata sulatettuna (MicroPlus-kannu ;))
300g maustamatonta tuorejuustoa
Yhden limen mehu
Loraus sitruunamehua
6 liivatelehteä sekoitettuna 4rkl vettä

Löin kaikki ainekset SpeedyChefillä sekaisin ja lisäsin sit kannen reiästä "liivate-veden" joukkoon mukaan. Irtopohjavuoan pohjan vuorasin leivinpaperilla ja painelin pohjan ensin sinne ja kippasin täytteen päälle. Nyt on jääkaapissa viilenemässä. Aamulla tekasen siihen päälle vielä jonkun limeliivatekiilteen tai jotain mitä keksin. :)

Lauantai-ilta meni muuten mitä mainioimmin. Mamma kömpi kotiin neljän aikoihin aamuyöstä, että menihän siinä sitten koko yö, vaikkei tarkoitus ollutkaan. Käytiin terassilla ja mun lempparibaarissa.. Muutama sidukkahan siinä maistui sivussa ja hyvältähän tuo maistui :) Oli todella kiva kokea välillä olevansa muutakin kuin vain äiti.

Mä räpsin tänään kuvia tosta mun keskeneräisestä pihasta, mutta en oo saanut niitä vielä koneelle.. Ehkä jossain vaiheessa :)

Huono äiti

Lapsi on vasta vajaa 3kk ja tämä mamma on lähdössä jo toista kertaa terassille. Hyi hyi. Pieni tauko tekee pelkkää hyvää ja oonhan mä normisti lapsessa kiinni 24/7, että sallittakoon tämä minulle, mutta voi tätä monet katsoa pahallakin. Itse olen kuitenkin päättänyt olla kantamatta asiasta huonoa omaatuntoa ja rentoutua parhaani mukaan. Isänsä hoiviinhan Meea kuitenkin jää, että eiköhän se ole ihan yhtä hyvä ku äitikin :) Maitoa löytyy pakkasesta ja kun syötän neitokaisen ennen lähtöäni niin tuskimpa tuo on ennen aamua syömässä kuitenkaan. Isi saa kyllä hoitaa aamusyötön pakastimen antimilla, koska mä oon suunnitellu huomen aamullanukkuvani pitkään :) Vaikkakaan tarkoitus ei ole riekkua kaupungilla koko yötä..

En oo tainnutkaan mainostaa, et oon hurahtanut (kalliisiin) lasten vaatteisiin ihan totaalisesti. Tietyt merkit kuten Polarn O.Pyret, Villervalla, Maxomorra, Molo, jne.. tarttuu lähes laitaa lukien mukaan kirppiksiltä, jos on edes suht inhimilliseen hintaan hyväkuntoisia ja sopivan kokoisia vaatteita tarjolla.. Sitten on nyt uutuutena nämä Facebook-kirppikset.. Aah mikä ihana löytö.. Rahat saa tuhlattua kirppiksille ihan kotoa käsin. Tykkään kierrätys ajatuksesta ja näissä merkkivaatteissa mua viehättää ulkonäön lisäksi se, että ne ovat kestävämpiä laadultaa kuin halvat lasten vaatteet. Meea nyt ei vielä vaatteita kovinkaan kuluta, kuten ei muutkaan vauvat ja siksi vaatteita löytyykin reilusti käytettynä. Joonan ikäiselle löytöjen teko vaatii jo huomattavasti enemmän. Näiden vaatteiden jälleenmyyntiarvo on tietysti myös paljon parempi kuin halpisvaatteilla. Enimmäkseen meillä on tietysti ihan näitä "halpisvaatteita", mutta muutamia ihanuuksia olen sitten kummallakin lapselle hankkinut myös uusina. Nyt uusimpana löytönä minulle Nosh Organics. Tykkään niiden värikkäistä kuoseista ja ei se miinusta ainakaan ole, että ne on valmistettu luomumateriaaleista. Saa sitten ostettua sen hyvän omantunnonkin kaupanpäälle :D Nooh, nyt on sitten Noshin mallisto vaihtumassa ja satuin törmäämään Facebookissa (yllätys, yllätys) erään jälleenmyyjän myyvän mallikappaleitansa alennetuin hinnoin.. No saatoinpa sortua laittamaan tarjouksia muutamista taas menemään vaikka just taisin eilen itselleni luvata, että nyt pidän taukoa shoppailusta.. Mutta miten voi tälläista tilaisuutta vastustaa..? ja jos ostaa ALEsta niin sehän on vähän ku laittais rahaa pankkiin, eikö? :D

Tänään tapahtunutta..

Noi muuttolaatikot ei tunnu purkautuvan ajatuksen voimalla.. Mun idea oli purkaa pari laatikkoa päivässä, mut tänään se ei kyl toteutunu. Vähän sain purkkeja ja purnukoita laitettua vessan kaappiin, mutta sit meni hermo ku ei ne tuntunu sinne mahtuvaan mitenkään päin järkevästi. Säilytystila on kyl sellanen asia mitä tässä asunnossa vois olla ehdottomasti enemmän. Toisaalta en tiedä voiko sitä tällaisen tavaramäärän kanssa olla koskaan riittävästi..

Sen sijaan sain muutaman rikkaruohon kitkettyä tuolta pihalta. Mun omalta pihalta. :) Äiti kävi poppoonsa kanssa keskiviikkona ja vei mut puutarhalle valikoimaan kukkia ja istuttikin niistä osan jo mulle valmiiksi. Tänään sain sit loputkin kukat multaan. Toiseen päähän pihaan aloittelin tänään tekemään kasvimaata. Siellä kasvaa jo edellisen asukkaan istuttamat mansikat. Niissä on jo ihan kiitettävästi kukkiakin, eli ehkä jotain satoakin saattais olla tulossa. Sitä innolla odottelen. Lisäksi olen tässä miettinyt, että mitä muuta sinne voisin jo tänä kesänä laittaa kasvamaan. Mikä ehtis vielä kasvaa siemenestä ja ostaisinko jotain taimia..? Ehkä mä räpsin sit kuviakin tosta jossain vaiheessa.. Suuren muutoksen toi koki jo ihan ruohonleikkauksella, kun muistutti lähinnä viidakkoa silloin ku muutettiin. Ja annettakoon anteeksi minulle, ettei kämppä ja puutarha ole vielä ihan loistokunnossa kun viikko on vasta tässä majailtu. (Matkalaukutkin mulla lojuu pitempään purkamatta reissusta paluun jälkeen..)

Kävi mulla täällä vähän vieraitakin tänään. Se on aina mukavaa. Aika kuluu huomattavasti paremmin kun on seuraa. Nämä päivät olis muuten hiukan puuduttavia pelkästään Meean kanssa viettää kun Joona on isänsä luona kesälomaa viettämässä ja tulee kotiin vasta ensi viikon sunnuntaina. Sit voi sanoo, et päästään oikeesti kesälomanviettoon; eli uimarannoille, puistoihin jne. Meea-raukka ei niistä vielä hirveesti ymmärrä ja siksi meidän ulkoilut on vaunulenkkejä ja pihan laittoa pelkästään. Olen niin tottunut siihen, että Joonan kanssa voi ja pitääkin touhuta kokoajan jotain niin tuntuu, etten osaa nyt nauttia tästä "rauhasta" kun ehkä pitäisi. Ehkä "rauha" ei vaan ole mua varten.

Täällä taas.. :)

Viime kesästä tähän kesään.. Nyt on selvästi taas meneillään jokin blogibuumi, kun monet aloittelevat uusia blogeja. Tämä sai minutkin heräämään talvihorroksesta ja päivittelemään hieman viime aikojen (öö.. 10 kuukauden..) kuulumisia.

Viimeksi olen täällä hehkutellut tupakkalakkoani.. Siitä sen verran että se jatkuu yhä ja jotkut fiksuimmat teistä ehkä osaavat ynnätä yhteen syyn moisen aloittamiseen viime kesänä jos kerron, että minusta on tullu tuplaäiti. Meea-prinsessa syntyi maaliskuun puolen välin tietämillä <3

Siellä se majaili ja kasvoi..

..ja tulla tupsahti tähän maailmaan kun oli valmis.

Tässäpä tämä vuosi on siis kummasti vierähtänyt.. Ensin raskaushörhöilyissä ja nyt tuota uutta elämää ihmetellessä. Raskaus meni hyvin ilman mitään suurempia vaivoja, mitä nyt mieliala oli ehkä ihan utopistisissa korkeuksissa, etenkin loppuraskaudesta. Elämä oli vaan niin ihanaa ja aurinkoista.. Vähän niinku oisin ollu pienessä nousuhumalassa koko raskausajan. En valita. Joonaa odottaessa oli tilanne täysin päinvastainen. Mieliala on synnytyksen jälkeen palannut suht normaaliksi ja todellisuudentajukin alkaa jo kolkutella ovella. Luulen, että tämä oli jokin itsesuojelurefleksi-juttu, koska Meean isän kanssa liatettiin lusikat jakoon aikalailla alkuraskaudesta. Se ei vaan toiminut.

Meea on ollut alusta asti helppo vauva. Syö ja nukkuu. Nyt on lähipäivinä löytänyt selvästikin sisäisen naiseuden, koska mielialat heittelevät hänelläkin. Saman minuutin sisään ehditään suuttua ja nauraa vuorotellen useampaan kertaan. Täydet yöt (klo 20-21 alkaen aina klo 6-8 saakka) on neiti nukkunut syömättä nyt jo varmaan parisen viikkoa. Useimpina öinä täytyy tuttia tunkea nassuun pari kertaa, joskus useammin ja joskus ei sitten ollenkaan. Hyvin nukutut yöt auttaa kummasti jaksamaan päivisin ja on erityisen ihanaa saada hetki omaa aikaa näin iltaisin kun tietää, että lapset nukkuvat aamuun saakka.

Joona sai osaltansa eskarin suoritettua tässä luovan kirjoitustaukoni aikana. Hurjasti on poika kasvanut vuoden aikana, enkä nyt puhu vain siitä fyysisestä puolesta. Eskari on osaltansa kasvattanut, mutta paljon on saanut aikaan myös aktiivisen isoveljen rooli. Joona on äidin reipas apulainen, joka osallistuu kotitöihin ja viihdyttää Meeaa, että äiti pääsee vaikkapa suihkuun ja kakkavaippakaan ei saa poikaa poistumaan takavasemmalle vaan se vaihtuu reippaasti puhtaaseen äidin ja pojan yhteistyöllä.

Uusimpana kuulumisena lienee meidän uusi koti. Muutettiin loppuviikosta luhtitalon alakertaan. Asunto on uudempi ja paljon paljon siistimpi kuin edellinen kerrostalon ghettokolmio. Huoneita tässä on saman verran kuin edellisessäkin, mutta neliöitä 7 enemmän. Laitan kuvia (jos muistan) sitten kun saan tavarat paikoilleen ja loputkin muuttolaatikot purettua.