UUSIA TAITOJA
- Käännyn sujuvasti kumpaankin suuntaan.
- Osaan peruuttaa ryömimällä, vähän myös konttaamalla.
- Osaan siis nousta myös kontilleni.
- Nousen itse istumaan ja istun tuetta hyvin. Joskus kuitenkin unohtuu ettei selän takana ole mitään ja parkuhan siitä tulee ku pää kopsahtaa lattiaan. Onneksi tätä sattuu harvoin.
-Osaan ryömiä. Konttaamalla otan yhden "askeleen".
- Tykkään seurata televisiota ja suutun joskus kun äiti vaihtaa kanavaa kesken kaiken tai ohjelma loppuu.
- Minua suututtaa kovasti jos en saa mitä haluan, vaikken aina tiedä itsekkään mitä haluan. Naiseuden perusolemus on siis hallussa.
- Osaan suuttua jos minulta otetaan pois jotain mihin en saisi koskea.
- Osaan tyhjentää kirjahyllyn ja tv-tason alahyllyt sujuvasti, sekä käynnistää pleikkarin ja ottaa sieltä levyn ulos.
NUKKUMINEN
- Nukun edelleen täysiä öitä (n.20.30-8.30) omassa sängyssäni.
- Päivisin nukun kolmet päikkärit, jotka ovat kestoltaan 1-3h.
SYÖMINEN:
- Minulla on suussa neljä puhjennutta hammasta, ja kovasti vaikuttaa siltä, että lisää on tulossa.
- Syön isojen tyttöjen valmissoseita(8kk), sormiruokaa (hedelmiä, leipää, muroja, maksuja, kasviksia, jne..), sekä joskus ihan samaa kotiruokaa kuin nuo muutkin, jos äiti on muistanut erotella ruuasta mun osuuden ennen maustamista.
- Maitoa juon tuttipullosta. Isot tytöt ei huoli tissiä!
- Nokkamukia en huoli vieläkään, mutta normimukista hörppäilen.
VESSATUS:
- Pottailu on edelleen ihan mukavaa, ja osa päivittäisiä rutiineita. Jos on kakkahätä niin vingun kovasti ja toivon, että joku veis mut potalle. Pikkuhädän suhteen en ole niin tarkka, pissan voin tehdä vaippaankin.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
tiistai 12. marraskuuta 2013
Arkea
Tässä on kuukausi taas vierähtänyt elävää elämää eteenpäin. On ollut arkea ja juhlaa. On oltu kotona ja reissussa. Blogissani on ollut hieman hiljaista, koska olen "saanut" ei niin toivottuja seuraajia, joiden kanssa en haluaisi jakaa ihan kaikkea (oikeestaan yhtään mitään) elämästäni. Miksiköhän en ole aikoinaan aloittanut anonyymia blogia, huoh.
Mutta tässäpä joitain ei nin kovin salaisia kuulumisia :)
Meea kasvaa hurjaa vauhtia. Mulla ei ole enää pikkuvauvaa. "Iso vauva" on lopettanut tissitteyt. Eikä kysynyt ollenkaan, että onko äiti valmis tähän elämänmuutokseen (Olisin huutanut kovaa EIIIII!). Pari viikkoa sitten neiti päätti, että ottaa tissihörpyt vain aamuisin ja mä tyydyin osaani. Olihan mulla vielä ne aamut. No viime viikonlopun jälkeen (oli isillä yhden yön) ei ennä kelvannut sitten sekään. Siinä oli sitten mun imetykset, YHYYY!!
Joonan ADHD on oireillut nyt aiempaa enemmän. Kuherruskuukausi koulun kanssa on virallisesti ohi ja se näkyy. Keskittymiskyky on asteikolla 1-10 suunnilleen -5. Lisäksi löytyy TODELLA levottomat jalat. Ja kädet. Ja peppu. Ja kaikki. Hermohan sinä on äidillä koetuksella. Eikä todellakaan aina muistu mieleen ettei se sitä ilkeyttään tee. Eikä todellakaan aina muistu mieleen sekään, ettei se ole sen lapsen vika ja ympäristön ja minun äitinä tulisi joustaa ja löytää niitä toimintamalleja joissa hänkin kykenee elämään ilman ainaista valitusta ja motkotusta. Huono äiti fiilis. :/
Mä olen nauttinut edelleen äitiydestä ja etenkin tietysti Meean viimeisistä vauva.ajoista täysin siemauksin. Mun mielestä on niin mahtavaa, että saan olla paikalla, enkä jää mistään paitsi. Yksin lasten kanssa olo ei aina ole helppoa eikä sitä aina jaksaisi, mutta kyllä tässä on ehdottomasti myös puolensa. Ja suurimpana erona jos vertaa esim Joonan vauva-aikaan olen huomannut sen, ettei energiaa kulu siihen parisuhteen hoitamiseen tai lähinnä siihen hoitamisesta stressaamiseen. Mielin pysyy paljon virkeämpänä. ;) Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että nukuttaa vauvaa viereen tai siitä että mä olen se joka sai ne ensihymyt. Ei tarvitse olla vihainen ja pettynyt kun ne likaiset kalsarit ei tunnu kulkeutuvan koskaan sinne likapyykkikoriin tai kun joutuu yksin hoitamaan kaiken. Mä tiedän et jos meillä on olohuoneen lattialla likaiset kalsarit, ne on siinä todennäköisesti mun ansiosta ja tasan niin kauan kunnes mä ne siitä kiikutan muualle. Ei turhia toiveita siitä että joku muu sen tekisi, eikä niin sitten kuitenkaan kävisi. Eikä myöskään toisen aikuisen sotkujen siivoamista! Tai ketään valittamassa, että mä en siivoa omia sotkujani! Ah tätä ihanuutta.
Oon lähiaikoina äitiyden lomassa jo alkanut tuntemaan itseni taas naiseksikin. Olen käynyt bilettämässä, tapaillut miehiä ja viettänyt ihania hetkiä ystävien kanssa (myös ilman lapsia). Sinkkuilu on mukavaa! :) Toki asiaa auttaa myös lasten isukit jotka kumpikin tavallaan antavat minulle omaa aikaa. :) Kiitos siitä heille! (menneen isänpäivänkin kunniaksi).
Ehkä mä vielä joku päivä pääsen sinne salillekin, hankkimaan sitä unelmavartaloa :P Sillä välin varasin ajan ripsipidennyksiin (hemmottelua se on sekin). Lisäksi suunnitteilla on uusi asukokonaisuus kun ystävät vihjasivat, että ostelen vain lastenvaatteita enkä koskaan mitään itselleni; Sain synttärilahjaksi lahjakortin vaatekauppaan jossa EI myydä lasten vaatteita :D Kiitos ihanaiset! <3
Mutta tässäpä joitain ei nin kovin salaisia kuulumisia :)
Meea kasvaa hurjaa vauhtia. Mulla ei ole enää pikkuvauvaa. "Iso vauva" on lopettanut tissitteyt. Eikä kysynyt ollenkaan, että onko äiti valmis tähän elämänmuutokseen (Olisin huutanut kovaa EIIIII!). Pari viikkoa sitten neiti päätti, että ottaa tissihörpyt vain aamuisin ja mä tyydyin osaani. Olihan mulla vielä ne aamut. No viime viikonlopun jälkeen (oli isillä yhden yön) ei ennä kelvannut sitten sekään. Siinä oli sitten mun imetykset, YHYYY!!
Joonan ADHD on oireillut nyt aiempaa enemmän. Kuherruskuukausi koulun kanssa on virallisesti ohi ja se näkyy. Keskittymiskyky on asteikolla 1-10 suunnilleen -5. Lisäksi löytyy TODELLA levottomat jalat. Ja kädet. Ja peppu. Ja kaikki. Hermohan sinä on äidillä koetuksella. Eikä todellakaan aina muistu mieleen ettei se sitä ilkeyttään tee. Eikä todellakaan aina muistu mieleen sekään, ettei se ole sen lapsen vika ja ympäristön ja minun äitinä tulisi joustaa ja löytää niitä toimintamalleja joissa hänkin kykenee elämään ilman ainaista valitusta ja motkotusta. Huono äiti fiilis. :/
Mä olen nauttinut edelleen äitiydestä ja etenkin tietysti Meean viimeisistä vauva.ajoista täysin siemauksin. Mun mielestä on niin mahtavaa, että saan olla paikalla, enkä jää mistään paitsi. Yksin lasten kanssa olo ei aina ole helppoa eikä sitä aina jaksaisi, mutta kyllä tässä on ehdottomasti myös puolensa. Ja suurimpana erona jos vertaa esim Joonan vauva-aikaan olen huomannut sen, ettei energiaa kulu siihen parisuhteen hoitamiseen tai lähinnä siihen hoitamisesta stressaamiseen. Mielin pysyy paljon virkeämpänä. ;) Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että nukuttaa vauvaa viereen tai siitä että mä olen se joka sai ne ensihymyt. Ei tarvitse olla vihainen ja pettynyt kun ne likaiset kalsarit ei tunnu kulkeutuvan koskaan sinne likapyykkikoriin tai kun joutuu yksin hoitamaan kaiken. Mä tiedän et jos meillä on olohuoneen lattialla likaiset kalsarit, ne on siinä todennäköisesti mun ansiosta ja tasan niin kauan kunnes mä ne siitä kiikutan muualle. Ei turhia toiveita siitä että joku muu sen tekisi, eikä niin sitten kuitenkaan kävisi. Eikä myöskään toisen aikuisen sotkujen siivoamista! Tai ketään valittamassa, että mä en siivoa omia sotkujani! Ah tätä ihanuutta.
Oon lähiaikoina äitiyden lomassa jo alkanut tuntemaan itseni taas naiseksikin. Olen käynyt bilettämässä, tapaillut miehiä ja viettänyt ihania hetkiä ystävien kanssa (myös ilman lapsia). Sinkkuilu on mukavaa! :) Toki asiaa auttaa myös lasten isukit jotka kumpikin tavallaan antavat minulle omaa aikaa. :) Kiitos siitä heille! (menneen isänpäivänkin kunniaksi).
Ehkä mä vielä joku päivä pääsen sinne salillekin, hankkimaan sitä unelmavartaloa :P Sillä välin varasin ajan ripsipidennyksiin (hemmottelua se on sekin). Lisäksi suunnitteilla on uusi asukokonaisuus kun ystävät vihjasivat, että ostelen vain lastenvaatteita enkä koskaan mitään itselleni; Sain synttärilahjaksi lahjakortin vaatekauppaan jossa EI myydä lasten vaatteita :D Kiitos ihanaiset! <3
lauantai 19. lokakuuta 2013
Semmosta.
Onpas ollut taas monta päivää kestävä hiljaisuus täällä blogissa mun osaltani. Tässä nyt on vaan ollu kaikenlaista. On ollut kiirettä ja ei kiirettä.Aina ei vaan jaksa kirjoittaa, enkä halua kirjoittaa, vaan sen takia et on pakko kirjoittaa. Mielummin kirjoitan silloin kun on jotain kirjoitettavaa. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että mulla ois oikeasti ikinä mitään sanottavaa.
Mä oon sairastanu angiinaa tässä nyt tällä viikolla ja nyt on sitten tietysti 10 päivän antibioottikuuri päällä.Onneksi alkaa elämä viimein voittaa. Mun vanhemmat ja veljet kävi täällä parin päivän mutkan, kun pojilla on syysloma koulusta. Eipä tullut hirveesti ketään viihdytettyä, kun olin kipeimmilläni just silloin. Mitään ei pystyny syömään ja kuumettakin oli yli 39 astetta. Mutta olipahan hoitoapua kerrankin silloin kun sitä tarvittiin!
Syysloma on Joonalla koulusta ensi viikolla ja torstaina meillä on tarkoitus suunnata isolle kylälle :D Eli Helsinki kutsuu. Kyllä on jo ehtinytkin tulla ikävä. Tuntuu että kesästä on ikuisuus!
Siitä puheen ollen.. Meille satoi tänään ensilumi. Onko nyt sitten jo talvi? Samalla korkattiin toppavaatteet. Koska Joonan mielestä se ei ole mikään retki jos autolla ajetaan makkaranpaistoon ja me aikuiset haluttiin vähän liikuntaa käytiin sitten kaverin ja sen lasten kanssa metsäretkellä makkaranpaistossa. En osaa sanoa, paljonko kilometrejä kertyi, mutta lastenvaunujen (vaikka kuinka olisivat hyvin maastossa kulkevat junttijungat) työntäminen, vetäminen, kantaminen jne. metsäpoluilla ja -teillä korvasi varmasti¨yhdenlaisen kovan luokan treenin salilla.
Mä oon sairastanu angiinaa tässä nyt tällä viikolla ja nyt on sitten tietysti 10 päivän antibioottikuuri päällä.Onneksi alkaa elämä viimein voittaa. Mun vanhemmat ja veljet kävi täällä parin päivän mutkan, kun pojilla on syysloma koulusta. Eipä tullut hirveesti ketään viihdytettyä, kun olin kipeimmilläni just silloin. Mitään ei pystyny syömään ja kuumettakin oli yli 39 astetta. Mutta olipahan hoitoapua kerrankin silloin kun sitä tarvittiin!
Syysloma on Joonalla koulusta ensi viikolla ja torstaina meillä on tarkoitus suunnata isolle kylälle :D Eli Helsinki kutsuu. Kyllä on jo ehtinytkin tulla ikävä. Tuntuu että kesästä on ikuisuus!
Siitä puheen ollen.. Meille satoi tänään ensilumi. Onko nyt sitten jo talvi? Samalla korkattiin toppavaatteet. Koska Joonan mielestä se ei ole mikään retki jos autolla ajetaan makkaranpaistoon ja me aikuiset haluttiin vähän liikuntaa käytiin sitten kaverin ja sen lasten kanssa metsäretkellä makkaranpaistossa. En osaa sanoa, paljonko kilometrejä kertyi, mutta lastenvaunujen (vaikka kuinka olisivat hyvin maastossa kulkevat junttijungat) työntäminen, vetäminen, kantaminen jne. metsäpoluilla ja -teillä korvasi varmasti¨yhdenlaisen kovan luokan treenin salilla.
tiistai 8. lokakuuta 2013
"Mitä kotisi kertoo sinusta?"
Ajankuluksi silloin kun olisin voinut käyttää senkin ajan vaikka siivoamiseen, tein testin jonka linkki oli kaverin seinällä facebookissa. "Mitä kotisi kertoo sinusta?"
Yleensä en luota tällaisiin testeihin tai usko niiden kertovan edes hitusta totuudesta, mutta nyt mieleni muuttui. Tämä ei olisi voinut osua paremmin nappiin.
"Olet tunneihminen
Kotisi on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Vaikka arvostat siisteyttä, on sinulla ongelma sen kanssa, että vihaat siivousta syvästi. Murehdit kuitenkin turhaan sitä, mitä läheisesi kodista ajattelevat, sillä loppupeleissä jokainen pitää kotinsa juuri sellaisena kuin missä itse parhaiten viihtyy. Olet sitä tyyppiä, jota voi koska tahansa pyytää mukaan, sillä tartut tilaisuuksiin epäilemättä ja moni kadehtii elämänjanoasi. Joskus olisi kuitenkin hyvä, että pysähtyisit pohtimaan tarkemmin tekojesi seurauksia."
Tämä on niin totta. Mun kämppä on aina sen näköinen kun täällä ois pommi räjähtänyt ja todella usein joudun vetämään hihasta "Mulla on pieni vauva"- tai "Ei yksinhuoltajana ehdi siivota"-kortin. Totuus on kuitenkin se, että mä olen vaan niin laiska ja penteleen saamaton. Mä todella inhoan siivoamista ja aina löytyy jotain parempaakin tekemistä (kuten voi päätellä tämä blogi-postauksen kirjoittamisesta). Mä haluaisin elää siistissä kodissa, jossa tvaratsivat paikoillaan ja nelöytäisi silloin kun niitä tarvitsisi. Mä haluaisin näyttää malliesimerkkiä mun lapsille - musta ei vaan ole siihen.
On myös paljon tärkeämpiä asioita elämässäjoita haluan lapsilleni opettaa ja joissa haluan toimina esimerkillisesti, eli mun mielestä maailma ei kaadu siihen, että lapset eivät tätä siististi elämisen taitoa tulekotoaan oppimaan. Enää en yritä huijata itseäni tai ketään muitakaan uskottelemalla, että jokin päivä minusta kuoriutuu sellainen kodin hengetär. Niin ei tule käymään. Koskaan.
Omien sotkujeni kanssa mä olen ihan sinut ja lastenkaan jäljet ei vielä niin haittaa, mutta toisten (aikuisten) ihmisten sotkut mun kodissa on mitä raivostuttavinta. Ei se, että mulla käy joku vieras ja sen jäljiltä jää sotkua (tosin en mä sitäkään vaivaudu siivoamaan) vaan se, että jos asut toisen ihmisen kanssa ja se sotkee. Jättää likaiset sukkansa keskelle olohuoneen lattiaa. Ei niin voi tehdä - Se on mun yksinoikeus! Ehkä on parempi, että asun yksin. Olen sinut sotkujeni kanssa, eikä se haittaa mun elämäämillään tavoin. Itse sotken aj tiedän, että sotkut on siinä tasan just niin kauan, että MINÄ ne siitä siivoan. Ihaninta yksinasumisessa (=ei avopuolisoa tai kämppistä) on se, ettei oleta toisen tekevän edes jotain ja joudu toistuvasti pettymään. Ku eihän ne koskaan kuitenkaan mitään tee, tai ainakaan sitä mitä osisit halunnut niiden tekevän.
Totean siis, että näin on ihan hyvä. Pyörremyrskyt ovat tervetulleita jatkossakin. :)
Yleensä en luota tällaisiin testeihin tai usko niiden kertovan edes hitusta totuudesta, mutta nyt mieleni muuttui. Tämä ei olisi voinut osua paremmin nappiin.
"Olet tunneihminen
Kotisi on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Vaikka arvostat siisteyttä, on sinulla ongelma sen kanssa, että vihaat siivousta syvästi. Murehdit kuitenkin turhaan sitä, mitä läheisesi kodista ajattelevat, sillä loppupeleissä jokainen pitää kotinsa juuri sellaisena kuin missä itse parhaiten viihtyy. Olet sitä tyyppiä, jota voi koska tahansa pyytää mukaan, sillä tartut tilaisuuksiin epäilemättä ja moni kadehtii elämänjanoasi. Joskus olisi kuitenkin hyvä, että pysähtyisit pohtimaan tarkemmin tekojesi seurauksia."
Tämä on niin totta. Mun kämppä on aina sen näköinen kun täällä ois pommi räjähtänyt ja todella usein joudun vetämään hihasta "Mulla on pieni vauva"- tai "Ei yksinhuoltajana ehdi siivota"-kortin. Totuus on kuitenkin se, että mä olen vaan niin laiska ja penteleen saamaton. Mä todella inhoan siivoamista ja aina löytyy jotain parempaakin tekemistä (kuten voi päätellä tämä blogi-postauksen kirjoittamisesta). Mä haluaisin elää siistissä kodissa, jossa tvaratsivat paikoillaan ja nelöytäisi silloin kun niitä tarvitsisi. Mä haluaisin näyttää malliesimerkkiä mun lapsille - musta ei vaan ole siihen.
On myös paljon tärkeämpiä asioita elämässäjoita haluan lapsilleni opettaa ja joissa haluan toimina esimerkillisesti, eli mun mielestä maailma ei kaadu siihen, että lapset eivät tätä siististi elämisen taitoa tulekotoaan oppimaan. Enää en yritä huijata itseäni tai ketään muitakaan uskottelemalla, että jokin päivä minusta kuoriutuu sellainen kodin hengetär. Niin ei tule käymään. Koskaan.
Omien sotkujeni kanssa mä olen ihan sinut ja lastenkaan jäljet ei vielä niin haittaa, mutta toisten (aikuisten) ihmisten sotkut mun kodissa on mitä raivostuttavinta. Ei se, että mulla käy joku vieras ja sen jäljiltä jää sotkua (tosin en mä sitäkään vaivaudu siivoamaan) vaan se, että jos asut toisen ihmisen kanssa ja se sotkee. Jättää likaiset sukkansa keskelle olohuoneen lattiaa. Ei niin voi tehdä - Se on mun yksinoikeus! Ehkä on parempi, että asun yksin. Olen sinut sotkujeni kanssa, eikä se haittaa mun elämäämillään tavoin. Itse sotken aj tiedän, että sotkut on siinä tasan just niin kauan, että MINÄ ne siitä siivoan. Ihaninta yksinasumisessa (=ei avopuolisoa tai kämppistä) on se, ettei oleta toisen tekevän edes jotain ja joudu toistuvasti pettymään. Ku eihän ne koskaan kuitenkaan mitään tee, tai ainakaan sitä mitä osisit halunnut niiden tekevän.
Totean siis, että näin on ihan hyvä. Pyörremyrskyt ovat tervetulleita jatkossakin. :)
 |
| Ihan vain muistutukseksi ;) |
torstai 3. lokakuuta 2013
Päiväni kuvina
Aamulla herättiin virkkuina (jopa minä!) jo ennen kukon pierasua (siinä 7 aikoihin).  |
 Ei se ilma niin vilpoisa sit ollukkaan kun liikkeelle pääsi. Oli ihan mukava ja piristävä auringonpaiste, eikä yhtään harmittanu olla näinkin aikaseen liikenteessä (joksus ennen klo 10). :) |
Meea se veteli tyytyväisenä sikeitä vaunuissa - Mahtui vielä tuohon vauvapussukkaan :)
Meidän vakkaribussin (jota käytetään kerran kuussa :P) reitti olikin näin syksyä vasten muuttunut, jonka onneksi tarkistin ennen pysäkille lyllertämistä. Uskoa ei kyllä valanut kyltti kun pysäkille päästiin ja bussi jota odoteltiin oli numero 1. Eikä siitä ollut merkkiäkään koko pysäkillä. Mutta huomatkaa kiva ruska taustalla. Ainoa hyvä asia syksyssä.
Ja tuli se bussikin sitten.
Suunnattiin nokkamme siis Vauvakinoon, ja ihan selvästi oli rakkautta ilmassa. Meean ekat treffit.. Kyllä näitä muistellaan sitten vuosien kuluttua lämmöllä. Eikä miehiä suinkaan ollut yksi..
..vaan kaksi. Tuplatreffit ihan sanan varsinaisessa merkityksessä!
Elokuva oli The way way back, joka oli kuin olikin ihan positiivinen yllätys. Komediaa löytyi draamasta ihan mukavasti ja se oli tehty suht helposti katsottavaan muotoon. Eli jopa näin pieneten seuralaisten kanssa, ei tipahtanut kärryiltä vaikka huomio välillä kiinnittyikin johonkin muuhun. Täytyy nyt vielä mainita, että ihan kaikki pikkuiset eivät käyttäytyneet ihan yhtä mallikelpoisesti kuin meidän Prinsessa, mutta eipä se haitannut ollenkaan. Tiesin mihin olin nokkani pistänyt :)
Leffan jälkeen mammat kävi vähän herkuttelemassa. Toiset söi salaattia ja mun dieetti pitää yhä :P Yllä siis mun eväät :D
Bussimatkalla kotia kohti.
Tässä on ehkä mun unelmakoti tällä hetkellä. Meidän naapurissa on tällasia kivan näkösiä paritaloja (?). En toki tiedä miltä ne näyttävät sisältä päin, mutta näin ulkoa käsin ihasteltuna ajattelisin että tuollaisessa olisi kiva asua.
Kun on koko päivän ensin tuhlannut, niin pitihän se käydä sitten illalla vähän tienaamassakin ;)
Tämä muistutuksena itselle; Meillä on tutteja! (Joku on selvästi leikkinyt aarteen metsästystä, mun ollessa Tupperi-esittelyä pitämässä.)
Peruna on peruna.
Eilen oli kyllä mukava päivä. Aamulla nukuttiin Meean kanssa melkein 3 tunnin päikkärit, päivällä sain itseäni niskasta kiinni ja siivottua imuroitua. Kämppä oli taas hetken aikaa siedettävässä kunnossa, kunnes saatiin vieraita ja sotkettiin mitä parhaimmasta syystä.
Tehtiin hampurilaisia ja ranskalaisia ja salaattia. OLI NIIN HYVÄÄÄ!! Kiitokset Lidlin tarjonnalle. Harvoin siellä käyn, mutta hampurilaissämpylät ja kokolihapihvit (pakaste) haen sieltä aina. Tällä kertaa osui silmään myös lankkuperunat jotka oli jostain syystä todella makoisia. Yleensä olen ostanut S-marketista ihan saman näköisiä, mutta jostain syystä nämä Lidlin oli kyllä miljoonasti parempia. En tiedä miten peruna voi maistua erille. Perunahan se on kuitenkin vain...? Harmi kun tuosta herkkuateriasta ei tullut kuvaa otettua.
Oli ihana kun Joonalle tuli leikkikavereita ja pääsin myös saunassa käymään, kun oli lapsenvahti Meealle tuoksi ajaksi. :)
Nyt valmistaudutaan täällä meidän ihka ensimmäiseen Vauvakino kokemukseen. Innolla odotan, mitä tästä seuraa. Elokuvan nimi on The way way back (draama-komedia), jota en varmasti muuten olisi tullut valinneeksi elokuvatarjonnasta katsottavakseni, mutta toivottavasti se yllättää positiivisesti.
Nyt puuteroimaan nenä, että päästään lähtemään.
ps. ulkona on kylmä. Voiko lokakuussa käyttää jo toppatakkia? :D
Tehtiin hampurilaisia ja ranskalaisia ja salaattia. OLI NIIN HYVÄÄÄ!! Kiitokset Lidlin tarjonnalle. Harvoin siellä käyn, mutta hampurilaissämpylät ja kokolihapihvit (pakaste) haen sieltä aina. Tällä kertaa osui silmään myös lankkuperunat jotka oli jostain syystä todella makoisia. Yleensä olen ostanut S-marketista ihan saman näköisiä, mutta jostain syystä nämä Lidlin oli kyllä miljoonasti parempia. En tiedä miten peruna voi maistua erille. Perunahan se on kuitenkin vain...? Harmi kun tuosta herkkuateriasta ei tullut kuvaa otettua.
Oli ihana kun Joonalle tuli leikkikavereita ja pääsin myös saunassa käymään, kun oli lapsenvahti Meealle tuoksi ajaksi. :)
Nyt valmistaudutaan täällä meidän ihka ensimmäiseen Vauvakino kokemukseen. Innolla odotan, mitä tästä seuraa. Elokuvan nimi on The way way back (draama-komedia), jota en varmasti muuten olisi tullut valinneeksi elokuvatarjonnasta katsottavakseni, mutta toivottavasti se yllättää positiivisesti.
Nyt puuteroimaan nenä, että päästään lähtemään.
ps. ulkona on kylmä. Voiko lokakuussa käyttää jo toppatakkia? :D
tiistai 1. lokakuuta 2013
For all the single mamas out there!
Sillon kun ahdistaa, pelottaa tai muuten vaan masentaa;
Tämä piristää ;)
Ja sitten vielä muutamia ajatuksia varastettujen kuvien muodossa :)
Ihanaa tiistaita kaikille sinkkuäideille!! (ja muille myös!)
maanantai 30. syyskuuta 2013
Hymyjä
Tänään on jo (ajoittain) taas näkynyt sitä iloista ja nauravaista pikkuneitiä joka joutui kadoksiin tuossa viikko pari sitten. <3 Ihanaa.
Mitähän mä oon tehny ansaitakseni tällaiset rakkauspakkaukset?
Palkitsin itseni tänään jauheliha-kasvistäytteisillä paprikoilla, Nam!
lauantai 28. syyskuuta 2013
Lapsuuden traumat
Eilen aamulla Meea päätti viiden jälkeen, että nyt on sopiva hetki herätä, naureskella, jutella ja touhuta. Niin ja tietysti myös herättää äiti. Ei ketuttanut niin kovin ku ois voinu, koska kello oli 6.15 soimassa joka tapauksessa, koska oltiin lähdössä ulkomaan matkalle (n. 150km autolla Haaparannalle :P). Mutta tänä aamuna kun ois saanu nukkua just niin pitkään kun huvittaa ja neiti päätti aloittaa samat toimet kuin edellisenä aamuna, mutta lisäten hieman extremeä joukkoon sillä kello näytti 4:21 oli äiti ehdottoman varma siitä että näin ei voi jatkua.
Nyt on lapsi traumatisoitu koko loppu iäkseen. En ottanut syliin, en jutellut takaisin, pidin kättä ja harsoa vuoroin silmillä ja lopulta meni neidillä hermo niin pahasti, että lopputuloksena oli puolen tunnin huuto-konsertti, josta onneksi seurasi äidin toivoma happy ending. Meea nukahti.
En antanut tissiä, enkä juuri sympatioitakaan tälle aamuvirkulle ja nyt joku astetta fiksumpi näkee punaista, koska onhan nyt Meealla vähintään koko lapsuus pilalla.
Unta riitti sitten meillä kummallakin melkein yhdeksään. Iloinen yllätys aamulla oli, ettei se kuollutkaan nälkään, vaikka aamuyön ulvominen kovasti antoi sellaisen vaikutelman.
Hyvin yönsä nukkuneen lapsen unikoulu yö nro.1 siis takana. :D
Ja joo tiedostan, että huonosti nukutut yöt todennäköisesti johtuvat hampaista ja liikkumaan opettelusta yms, jota pitäisi ymmärtää. Mutta.. Noo sanotaanko vaan, että tämä mamma arvostaa yöuniaan sen verran paljon, että aamuyön traumoista selvitään vähemmällä määrällä psykiatrin istuntoja kuin kärttyisestä äidistä koko päivän.
On kai tämä äiti myös jotain tehnyt oikein. Oli kyllä taas niin ihaileva ja ylpeä olotila, kun Joona valitsi pleikkarin ja lastenohjelmien (johon olin jo luva antanut) sijaan ulos lähdön, kun kaverit tulivat pyytämään. Ovikello "plimplom" ja oven raosta kajahtaa kuorona "Alakkoo nää meitä?" (tottuukohan tähän Oulun murteeseen ikinä??). On se vaan niin ihanaa kun lapsella on paljon kavereita ja vieläpä ihan omassa pihassa. Kaikki nyt ei ihan ole niitä äidin suosikkeja, mutta kaipa siihenkin on pakko tottua, ettei äiti voi lapsensa kavereita ikuisuutta valita. Yritän panostaa lapsen kasvattamiseen siinä määrin, että hän oppisi tekemään oikeita valintoja muutenkin kuin tv:n ja ulkoleikkien välillä.
Nyt on lapsi traumatisoitu koko loppu iäkseen. En ottanut syliin, en jutellut takaisin, pidin kättä ja harsoa vuoroin silmillä ja lopulta meni neidillä hermo niin pahasti, että lopputuloksena oli puolen tunnin huuto-konsertti, josta onneksi seurasi äidin toivoma happy ending. Meea nukahti.
En antanut tissiä, enkä juuri sympatioitakaan tälle aamuvirkulle ja nyt joku astetta fiksumpi näkee punaista, koska onhan nyt Meealla vähintään koko lapsuus pilalla.
Unta riitti sitten meillä kummallakin melkein yhdeksään. Iloinen yllätys aamulla oli, ettei se kuollutkaan nälkään, vaikka aamuyön ulvominen kovasti antoi sellaisen vaikutelman.
Hyvin yönsä nukkuneen lapsen unikoulu yö nro.1 siis takana. :D
Ja joo tiedostan, että huonosti nukutut yöt todennäköisesti johtuvat hampaista ja liikkumaan opettelusta yms, jota pitäisi ymmärtää. Mutta.. Noo sanotaanko vaan, että tämä mamma arvostaa yöuniaan sen verran paljon, että aamuyön traumoista selvitään vähemmällä määrällä psykiatrin istuntoja kuin kärttyisestä äidistä koko päivän.
On kai tämä äiti myös jotain tehnyt oikein. Oli kyllä taas niin ihaileva ja ylpeä olotila, kun Joona valitsi pleikkarin ja lastenohjelmien (johon olin jo luva antanut) sijaan ulos lähdön, kun kaverit tulivat pyytämään. Ovikello "plimplom" ja oven raosta kajahtaa kuorona "Alakkoo nää meitä?" (tottuukohan tähän Oulun murteeseen ikinä??). On se vaan niin ihanaa kun lapsella on paljon kavereita ja vieläpä ihan omassa pihassa. Kaikki nyt ei ihan ole niitä äidin suosikkeja, mutta kaipa siihenkin on pakko tottua, ettei äiti voi lapsensa kavereita ikuisuutta valita. Yritän panostaa lapsen kasvattamiseen siinä määrin, että hän oppisi tekemään oikeita valintoja muutenkin kuin tv:n ja ulkoleikkien välillä.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Toinen hammas
Nyt näyttää olevan läpi jo oikeakin alaetuhammas.. Nythän niitä tulee ku sieniä sateella. Tänään neiti on kyllä ollutkin vähän kiukkuinen, nukkunut hiukan normaalia enemmän ja vähän ehkä lämpöillytkin (en oo mitannu, ku eipä sillä tiedolla mitään tee).
tiistai 24. syyskuuta 2013
Eka hammas
Siinäpä se tulikin jo. Meealle puhkesi tänään ihka ensimmäinen hammas. Vasen alaetuhammas. Tosi vähän se sieltä vielä pilkisti, mutta läpi kuitenkin. Onhan se tämäkin virstaanpylväs pienen ihmisen elämässä.
Eipä mulla muuta.
t. ison tytön äiti :)
ps. Tuossa alla on tuommonen kommentointi boxi, siihen vois kirjottaa aina vaikka "moi" kun käy lukemassa. ;) Kävijöitä kun näyttää päivittäin riittävän kymmenittäin niin ois ihan kiva tietää ketä mun rustailut kiinnostaa ja miten ootte tänne löytäneet. Ja myös jos on jotain ideaa mistä haluaisitte mun kertova/kirjoittavan niin saa vinkata :)
Eipä mulla muuta.
t. ison tytön äiti :)
ps. Tuossa alla on tuommonen kommentointi boxi, siihen vois kirjottaa aina vaikka "moi" kun käy lukemassa. ;) Kävijöitä kun näyttää päivittäin riittävän kymmenittäin niin ois ihan kiva tietää ketä mun rustailut kiinnostaa ja miten ootte tänne löytäneet. Ja myös jos on jotain ideaa mistä haluaisitte mun kertova/kirjoittavan niin saa vinkata :)
lauantai 21. syyskuuta 2013
Ulkovaatteet
Täytyyhän jokaisella jokin harrastus olla! Joskus toivon että olisin hurahtanut johonkin hitusen halvempaan kuin lastenvaatteisiin. Toki voishan tilanne olla vieläkin huonompi. :D
Tässä kuvakokoelma meidän tämän hetken ulkovaate valikoimasta.
Meea:
Tässä kuvakokoelma meidän tämän hetken ulkovaate valikoimasta.
Meea:
 |
| Meean välikausihaalari (TICKET) ja siihen sopiva pipo (Villervalla). |
 |
| Windfleecehaalari, windstopperpipo (Polarn O. Pyret) ja tumput (KappAhl). |
Söpistelytakki (Lindex) ja asusteet (H&M).
Windfleecetakki (Polarn O. Pyret).
Näitä on olemassa toinenkin, pinkki, mutta se on nyt hukkapiilossa.
Talveksi on kuorihaalari, irrotettavalla fleecevuorella. Eli menee sitten keväällä välikausipukuna ja riippuen neitokaisen kasvusta mahdollisesti vielä alkusyksystä ensi vuonna. Toppalakki ja -hanskat sekä tuubihuivi. (Polarn O. Pyret)
Varahaalariksi jätin kaappiin äitiyspakkauksen haalarin (en tiedä miltä vuodelta, kirpputorilta hankittu), jos saattuu vaikka vesivahinko tms. ;) Siihen on mus tumput ja töppöset.
Tämmöset söpistelykengät löysin kirppikseltä yks päivä. Voi olla että Meea käyttää näitä sitten joskus eskarissa. :D koko oli 20.
Nämäkin on kirpparilöytö ja käytössä nyt. :)
Meean kenkävarasto kaipaa ehdottomasti täydennystä. ;)
Joona:
(Aika pitkälti on itse valinnut vaatteensa. Äiti on puuttunut keskusteluun kun on puhuttu laadusta tai hinnasta, mutta värit ja mallit on ehdottomasti pojan itsensä valikoimia.)
Joonan söpistelytakki (Ellos).
Windfleecetakki (Polarn O. Pyret)
Softshelltakki (Polarn O. Pyret) ja välikausihousut (Jonathan)
Kuoripuku (North Ice)
Välikausitakki (Jonathan), mahtuu vielä jotenkuten, mutta mahtaa jäädä tänä vuonna käyttämättä.
Kirppurtorilta aikoja sitten ostettu kuoritakki (HellyHansen), ei ole kovassa käytössä tämäkään.
Toppatakki ja toppahousut (Polarn O. Pyret) on meidän viimeisin hankinta. Tuubihuivi (Polarn O. Pyret) ja jo paritalvea sitten hankitut pipo ja hanskat ( Everest). Jos äiti voi elää sen kanssa, että pipo ja hanskat ei oo ihan prikulleen samaa sävyä takin kanssa, mennään näillä tämä talvi.
Vaihtohanskoja ja pipoja toki löytyy (jos löytyy) :)
Syyslenkkarit (PAX) hitusen kylmemmillekin säille.
Talveksi on Kuomat, jotak ovat viime talven jäljiltä selvästi pesun tarpeessa.
Näistä en ole varma mahtuvatko enää, mutta menevät piharönttänöinä vielä jos menevät jalkaan.
Nämä ostettiin koulukengiksi samaan aikaa oranssin softshelltakin kanssa, mutta kuten kuvasta näkyy ei ne säilyneet siisteinä kovinkaan pitkään. Ällöä!
Kenkävarastot ei siis Joonallakaan ole ihan kohdillaan. :(
Onhan meidän mussuilla tietty samistelumyssytkin (Polarn O. Pyret) ;)
Ajatus siitä, että mahdollisesti jotain pitäis vielä hankkia ahdistaa, taloudellisesti siis.
Nyt on vaan pakko nykästä kukkaronnyörit tiukasti kiinni ja seuraava hankinta on kakkosistuin autoon Meealle. Jos jollain on näistä vinkkejä antaa niin otetaan vastaan mielellään. Olen alustavasti miettinyt tätä. Käyttökokemuksia otetaan vastaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)