Ei mitään erikoista..

Viikonloppu takana ja täten myös mun äidin 50-vuotisjuhlat. Tuollainen 450km yhteensuuntaan viikonloppureissu kyllä verottaa voimia. Perjantaina ajettiin sinne ja sunnuntaina takas. Ei mikään kevyt rutistus, vaikka kai sitä voi sanoa, että ollaan tähän totuttu. Yleensä ollaan kyllä menty niin että ollaan ehditty pari-kolme päivää perillä olla. Juhlat meni ilmeisen hyvin. Niko hoiti oman osuutensa juhlatunnelmasta huolehtimalla musiikista ja sen laadusta (joka oli vieraiden, jotka suurin osa viidenkympin ja kuoleman väliltä, mielestä mitä mainiointa O.O ), kun minä taas puuhastelin keittiössä ruokien ja drinksujen parissa. Se sopi minulle oikein hyvin, koska huomasin vieraiden saapuessa et paikalla olleista noin 50 sukulaisesta (lisäksi sitten vielä äidin kavereita..) pystyin nimeämään vain muutaman, he kuitenkin tuntuivat kaikki tuntevan minut. Eli keittiö sopivana pakopaikkana kelpasi paremmin kuin hyvin. Huomasin myös, että minusta ei ole edelleenkään tullut niin perhekeskeistä kuin ehkä haluaisin ja tällainen sukukokoontuminen sai oloni lähinnä ahdistuneeksi.

No, kaikki meni kai hyvin ja ainakin ruoka ja juoma oli hyvää niin mun kuin vieraidenkin mielestä :)

Muuten meille ei kai kummempia kuulu, arki pyörii ja mä kirjottelen blogia lähinnä vaan siirtääkseni pyykkäystä ja siivoamista taas vähän tuonnemmaksi. :D

Mainittakooon nyt vielä: tupakoimatta 7 viikkoa! Tuntuu iäisyydeltä ja tupakkaa tekee edelleen mieli. Ei enää päivittäin, mutta silti usein. Eikä samalla tavalla kuin ensimmäisinä päivinä, mutta silti kuitenkin. Loppuukohan tämä koskaan?

Kesälomareissun yhteenveto :)

Ajattelin tehdä tästä tällaisen kuvitetun tarinan :) (Huomaatte kyllä missä osin on kameran olemassaolo unohtunut ihan täysin.. )

Perjantaina (20.7.) pakkauduimme autoon kaikkine tavaroinemme, minä ja Joona. Auton nokka kohti Vaasaa ja Katjaa ja Mioa. Ensimmäinen välipysähdys oli Kokkolan Amarillo. Ihan vaan siitä syystä, että mulla oli tehnyt mieli Amarillon hampurilaista jo varmaan kaksi viikkoa ennen reissua, mutten ollut sitä voinut käydä syömässä, koska kaikki vähäiset rahat piti säästää lomareissua varten. Ja lomallakin on pakko syödä, niin miksei sitten vaikka siellä Amarillossa :)

Vaasan selviydyttiin hyvissä ajoin ja oli ihana nähdä Katjaa ja Mioa. Mio oli kasvanut taas ihan hirveästi (reilu 1v pojan nassikka). Joona taisi olla eniten innoissaan Leo-koiran jälleennäkemisestä.
Olla möllötettiin, tekemättä sen kummempia ja se oli just hyvä. Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja olla vaan. Katja leipoi meille hyvää pizzaa, josta riitti meille evästä vielä seuraavan päivän seikailuihinkin.

Wasalandia

Nämä vekottimet ei ole korkeanpaikankammosta äitiä varten tehty..

Äitiä pelotti, mutta ei onneksi näy kuvassa.. :)

Kuskilla kieli keskellä suuta..

Tähän piti mennä ku isompaan ei herra vielä uskaltanut.. (en tiedä oisko uskaltanu äitikään..)

Katjan tekemä pizza, grillissä lämmitettynä. Hyvin maistui!

Mikä lie koskenlasku hommeli olikaan, mutta ehdoton suosikki, niin äidille kuin lapsellekin :)

Wasalandian jälkeen ajettiin Seinäjoelle yön viettoon. Joona pääsi ensimmäistä kertaa hotelliin yöksi ja hotellin alakerran ravontolassa maistui illallinen.. Mikäs muukaan rafla, kuin se Amarillo. Jos olisin tämän tiennyt edellisenä päivänä, niin oisin ehkä syönyt Kokkolassa jossain muussa ravintolassa. Rajansa kaikella kuitenkin. :)

Hyvin nukutun yön jälkeen Team Kyrö-Robinsonin huone näyttää tältä :D

Hotelliyön kohokohta oli ehdottomasti aamupala, ainakin Joonan mielestä :)

Aamupalan jälkeen startattiin kohti Tuuria. Tuurissa lapsille ilmaiseen tivoliin :)

Nähtiin ihan oikea Monsteriauto!

Ja shoppailtiin pojalle edustuskamppeet mummon 50-vuotisjuhliin.















Tuurista me ajeltiin vielä illaksi Helsinkiin. Seuraavassa luvassa kuvasatoa niiltä kahdelta viikolta, jotka Helsingissä Reijan luona punkkasin. Joona oli vain viikon ennen isänsä luo menoa.

 Rannalle päästiin..

Kotiin viemisinä oli jokaisella lapsella noin 7kg hiekaa päässä..

Puistoiltiin ja uitiin useampana päivänä Piikapuistossa.  Saivat tytötkin vähän kesälomaa meidän ansiosta, kun Reija-raukka puursi töissä kaikki päivät..








Tämä on sellainen asia, mistä voisi Oulu ja varmasti monet muutkin Suomen kaupungit ottaa mallia; Helsingin leikkipuistotoiminta! Kesäisin leikkipuistoissa on ohjattua toimintaa joka arkipäivä ja lisäksi ilmainen puistoruokailu lapsille. Eli mukaan otetaan vaan ruokailuvälineet ja joka arkipäivä puistossa tarjoillaan lapsille lämmin ateria ilmaiseksi. Ja noita uima-altaita voisi myös rakentaa näillekin leveysasteille. :)

Sitten käytiin tyttöjen kanssa vähän rilluttelemassa..

Oli joku ReggaeFridays-tapahtuma Kalasatamassa ihan ulkosalla. Ihan tervetullutta vaihtelua kalliiseen clubbailuun; ei maksuja ja mukana omat pussikaljat :)

Minusta ei hirveesti ole kuvia koko reissulta, mutta tässä yksi hyvä todiste siitä ettei se haittaa.. :) Ei ne olis kovin julkaisukelpoisia kuitenkaan..








Seuraavana päivänä suunnattiin Serenaan. Mukava tuollainen leikkialue lapsille, että äidit voi ottaa arskaa kalliolla ja lapset puuhastella rauhassa turvallisen syvyisessä vedessä. Käytiin me niissä hurjemmissakin liukumäissä, mutta niistä sekä sisätiloista ei näytä kuvamateriaalia kertyneen.

Välillä täytyy vähän levähtää..

..ja syödä.

Pääsin juhlistamaan myös Melisan kastejuhlaa, ennen kotiin lähtöä. En ole ennen ollut katolisessa kastejuhlassa/ristiäisissä, niin ole ihan mielenkiintoinen kokemus ja toimituksena erilainen kun tutumpi luterilainen. Kaunis tilaisuus kaikin puolin.

 Pyhän Henrikin Kirkko

Juhlaväki saapuu..

(Meidän Pikku-David jää mua lyhyemmäksi vaikka seisoo porrasta ylempänä.. :D )

Kirkon ovella Melisa vanhempien ja kummien, sekä papin kanssa. (Kai se on katolisessakin kirkossa pappi??)

Virallisuuksien jälkeen..

 Juhlakalu <3

..ja juhlahumua kakunsyönnin merkeissä.












Sunnuntaina 5.8. ajelin takaisin kotiin ylhäässä yksinäisyydessäni, yhden pysähdyksen taktiikalla :)

Paluu arkeen..

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta ystäväiset hyvät! Mulla on vieläki mega super hyper jumbo postaus meidän kesälomareissusta tekemättä, TIEDÄN!!

Tänään on kuitenkin tärkeämpää ajateltavaa kun mun rakas Joona oli ekaa päivää eskarissa!! Niin iso poika jo.. Aamulla mentiin päiväkodille, josta ilmoitettiin, että eskarit onkin siirretty koululle (joka onneksi ihan vieressä). Tästä oli pitänyt tulla postia kotiin kaikille, vaan eipä meille tullut. Nooh käpyttelimme koululle ja siellä selvis että kahdesta eskariryhmästä Joonan ryhmäkin oli muuttunut. O.O Paljon uutta ja odottamatonta yhdelle aamulle. Oikeastaan ihan hyvä näin koska ryhmä johon Joonan piti mennä sisältää puolipäiväeskarit ja siellä on 1 opettaja ja 13 lasta. Tähän ryhmään Joonan entisestä ryhmästä siirtyi pari tyttöä. Toisessa ryhmässä, johon Joona nyt sitten loppujen lopuksi meni, on 2 opettajaa ja 15 lasta, jotka kaikki täysipäiväisiä. Tähän ryhmään siirtyi Joonan vanhasta ryhmästä kaikki eskari-ikäiset pojat ja pari tyttöä.

Joona sai tänään ensimmäisen perintökalleuden kun ennen lähtöä aamulla annoin hänelle minun lapsena saamani hopea kaulaketjun. Sitä on ylpeänä kannettu.

Hyvin oli eka eskaripäivä sujunut. Joona aloittaa nyt vähän rauhallisesti 2,5kk loman jälkeen ja käy ensimmäiset 2 viikkoa vain puolipäiväisenä eli 8.30-12.30, jonka jälkeen siirrytään kokopäivä-arkeen.

Lupaan saada tällä viikolla aikaiseksi sen kesäloma postauksen, kuvineen kaikkineen :) Onhan mulla 4h päivässä aikaa itsekseni nörtteillä :)

Nyt lähdetään katsomaan löytyykö jostain meille vielä mustikoita piirakkaa varten. Metsästä, ei torilta :D

Huomenta!

Hyviä huomenia!!

Hyvin nukutun yön jälkeen voi reippain mielin päivitellä blogia Seinäjoen Sokos Hotel Vaakunasta. Saavuttiin tänne eilen iltasella.

Meillä on reissu alkanut oikein mukavasti. Perjantaina ajeltiin Oulusta Vaasaan Katjaa ja Mioa (tai Joona tais odottaa enemmän Leo-koiran näkemistä) moikkaamaan. Nautittiin vaan siitä, ettei aina tarvi tehdä jotain ihmeellistä ja Katja teki meille hyvää pizzaa ruuaksi. Nam! Yöllä oli mun ennustusten mukaisesti Katjan sisko synnyttänyt esikoisensa. Onnea sinne koko perheelle terveestä poika-vauvasta!!

Lauantaina pakattiin sitten tavarat taas kasaan ja suunnattiin Joonan kanssa Wasalandiaan. Se oli kyllä mukava paikka. Joonan ikäisille ja sitä nuoremmillekin oli paljon puuhaa. Suosittelen kyllä jos joku kaipaa lomakohdetta alle kouluikäisten lasten kanssa. Paljon enemmän on Wasalandiassa tekemistä esim kolme vuotiaalle kuin jossain huvipuistossa. Meillä oli siellä oiken mukavat 3-4h, jonka jälkeen ajeltiin sitten tänne Seinäjoelle. Illalla syötiin hyvin ravintolassa ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.

Nyt suuntamme Joonan kauan odottamalle aamupalalle :)

Laitan kuvakoostetta myöhemmin sitten :)

Reissuun lähtö lähestyy.. :)

Tänään on selätetty pyykkien Mount Everest ja tiskien Etna. Etnan oisin mielelläni jättäny Nikon murheeksi, mutta tulin siihen tulokseen, että se purkuatuu ennen perjantaita jos ei sille tee jotain. Mount Everest oli pakko vallottaa käytännöllisistä syistä. Olishan tuo aika ikävää lähteä reissuun laukku täynnä likasia kamoja. Näiden vuorten vallotuksessa onkin päivä sujahtanu ohi ihan silmän räpäyksessä. Osa syynä tietysti voi olla että olen nukkunut lähes non-stoppina klo 13 tietämille saakka. :) Silti väsyttäis.

Hetki käytiin pihalla leikkimässä, mutta sen pitemmälle ei ole tänään selviydytty vaikka sää olisi kyllä sallinut. Mutta lomareissu lähestyy. Sitä jatkaa paremmin kun on mitä odottaa. Team Kyrö-Robinson starttaa Oulusta siis perjantaina. "Enää kaksi yötä jäljellä" osasi Joonakin laskea.

Tää ei ihan auennu mulle, mutta kuullostaa hyvältä :)

Tuttu tarina..

"Herkkua on siinä monenlaista.."

Tänään sain heti aamusta (eli siinä 12 aikoihin.....) itseäni niskasta kiinni ja Joonan kanssa raahattiin pihalle imuri ja muita siivousvempeleitä ja puunattiin auto sisältäpäin. Siinä kului pari tuntia oikein sutjakasti (tästä voitte sielunne silmin nähdä miltä se auto näytti ennen siivousta..), tosin siihen sisältyi myös peräkontin siivoaminen.

Käytiin sitten nopsaan syöpäsemässä makroonilaatikot (joka on Nikon mielestä liian tulista koska laitoin munamaidon sekaan muutaman tipan Tabascoa.. Niko näki kun laitoin, joten luulen että suurempi ongelma on se näky kuin se maku..) ja suunnattiin sitten autopesun kautta kauppaan. Pitkästä aikaa on kaapeissa ruokaa ja pakastin pullollaan. Ehkä tuo mies raukkakin selviää täällä hengissä kun me reissataan maan ääriin.

Hevi-osastolla tuli joku heikko hetki ja ostin ehkä vähän liikaa kaikkea.. Mansikoita, niitä ei voi olla koskaan liikaa, tai voi, mutta ostin vaan pikku laatikon.. Luomumansikoita. Pikkurasia oli euron verran toisia kalliimpi, mutta kuulin vakuuttavan oloisen mummon kehuvan ystävättärelleen, kuinka luomut on makeampia kuin normit, niin eihän siinä sitten muuta tarvittu kun mua jo vietiin. En tiedä niistä toisista, mutta olivat ihan taivallisen ihania nämä luomut ainakin. Ja makeita, juuri mun makuun. Mitä makeampi sen parempi.

Lisäksi ostin kiivejä, kokonaisen vesimelonin (oli tarjouksessa) ja viinirypäleitä.. Me ollaan aika huonoja syömään hedelmiä ja siksi mietinkin, että mikä muhun oikeen uppos siellä kaupassa. Normisti ostan neljä omenaa joista vähintään yksi, useimmiten kaksi menee pilalle ennen kuin tulee syödyksi. Mä tykkään kyllä kiiveistä ja niitä ei ole pitkään aikaan tullut ostettua. Viinirypäleitä me syödään kaikki ja ne menee harvoin pilalle. Eniten oon nyt huolissanu tuosta KOKONAISESTA vesimelonista. Eipä tarvii miettiä mitä meillä syödään aamu-, väli- ja iltapalaksi seuraavat pari päivää.

Sit me syötiin taas vähän jäätelöä. Kesä on ihana, kun voi hyvällä syyllä (eli kun on KESÄ, jos joku ei tajunnut) herkutella joka päivä. :D Ostin (oliskohan ollut ingmannin) Totally choco (tai joku vastaava) nimisen jäden itelleni ja se oli kyllä just tämmösen suklaahirmun makuun oikein sopiva. Voin suositella täysin sydämmin.

Niko teki meille ruokaa illalla ennen kuin lähti töihin, eli tänään oon ainaki syöny enemmän kuin tarpeeksi. Sitten voi vaan miettiä miksi tuo vatsanseutu leveää peilissä päivä päivältä. 

Mansikatkin loppui jo.. Vetaisin ne tähän iltaisin iskevään makeanhimoon.. Mutta silti tekee mieli vielä jotain hyvää..

Jos mun huominen blogiteksti käsittelee vielä ruokaa niin en tiedä mitä pitäs tehdä.. alkaa olla jo pakkomielteistä. Totta mun elämässä on muutakin kuin ruoka. Vai onko? O.O

Uusia taitoja

Tänään on ollut sitten taas pitkästä aikaa ihan suht hyvä päivä. :)

Käytiin päivällä uimassa Lämsänjärvellä hyvässä seurassa ja tulihan siinä ihan sopiva kävelylenkkikin tehtyä samalla. Lisää tällaisia vaikkei pitkistä matkoista puhutakkaan. Lisää myäs näitä aurinkoisia päiviä, kiitos!! Elämä tuntuu heti paljon mielekkäämmältä kun sää on oikeanlainen ja viitsii lähteä täältä kämpästä hieman ulkoilemaan.

Joona on lisäksi leikkinyt vielä reilut pari tuntia pihalla kavereiden kanssa. Tämä on nyt ihan tänä kesänä opeteltuja taitoja tämä "yksin" pihalla leikkiminen. Tähän saakka olen aina ulkoillut lapsen mukana. En halua että Joona käyttää hissiä yksin, koska ei ole puhelinta millä soittaa jos hissi vaikka meneekin rikki. Toisekseen meidän piha on todella typerästi parkkipaikkojen vieressä. En ole siis luottanut lapseeni aiemmin, että pysyy leikkipihan puolella, eikä mene kielletyille alueille. KOlmanneksi ja suurimmaksi olen pelännyt pihan ja alueen muita lapsia. Monet ovat Joonaa vanhempia ja osa samanikäisistä ja nuoremmistakin saa liikkua aika vapaasti naapuripihoilla ja jotkut jopa kaupassakin käydä. Ja mä oon se nipo jonka lapsi ei astu jalallaankaan pois näköpiiristä. Piste.

Mutta olen tullut siihen tulokseen, että pakko siihen lapseen vaan on alkaa luottamaan ja näitä asioita harjoittelemaan jos ajatellaan, että vuoden kuluttua hän mahdollisesti kulkee yksin jo koulumatkoja (hui, ku puistattaa pelkkä ajatuskin). Aika kuluu vaan niin nopeasti ja mun on vaikea uskoa, että mun vauvasta on kasvamassa iso poika.

Toinen tämän kesän aikana opeteltu taito on aamu- ja iltapalan laitto tai sen harjoittelu. Joona osaa nyt ottaa itselleen muroja tai tehdä leivän ja ottaan jogurttia ja maitoa tms pientä. Eli selviytymistaidot hallussa. Olen ylpeä äiti! Sotkua ei juurikaan tästä synny, mutta ongelmaa tuottaa eniten muistaa laittaa tavarat takaisin kappiin. Ei muuten niin väliä, mutta maitotuotteiden kohdalla tämän asian olisi ihan mukava toimia. Mutta kuten sanoin, niin harjoitellaan.

Päivälliseksi grillattiin makkaraa tänään ja paistettin vähän ranskalaisia uunissa. Joskus tuo lapsi vaan syö enemmän kuin minä. O.O Jälkkäriksi aurinkoisen päivän kunniaksi nautittiin vielä jätskit. Ei ihan äidin dieetti ruokaa, mutta ehtiihän sitä huomennakin.

Nyt on pakko sulkea parvekkeen ovi kun jonkun naapurin huumaavat tupakan tuoksut pyrkivät sisään. Tänään siis 2 viikkoa ilman tupakkaa. Saa taputtaa! :)

Jotain..

Eiköhän tämä hiljaisuus ala riittää jo tältä erää.

Me ei olla oikeastaan tehty mitään erikoista.. Oltu vaan kotosalla ja ihmetelty tätä Suomen kesää.. tai sen uupumista lähinnä. Kesälomareissu lähenee. Innolla odottelen jo ensi viikonloppua. On mukava päästä vähän vaihtamaan maisemaa, vaikka tiedänkin, että jo aika pian alkaa olla taas kotia ikävä. Mutta täytyyhän sitä kerran kesässä reissu tehdä. Muistaahan sen itsekin, kuinka se kesälomareissu oli aina heti joulun jälkeen vuoden kohokohta. Haluan sen siis tarjota myös omalle jälkikasvulleni.
Sen verran on saatu suunnitelmaa aikaseksi, että perjantaina startataan ja ensimmäinen pysäkki on Vaasassa. Wasalandia harkinnan kohteena. Sitten täytyisi vielä toinen pysähdys tehdä matkalla Helsinkiin. Onko se sitten Tuurin kyläkauppaa ihmetelemässä vai jossain ihan muualla niin sitä en tiedä, mutta aikaisintaan sunnuntai-iltana voidaan olla Helsingissä jos mielitään saada katto päämme päälle. :) Helsingin suunnitelmat varmaan muotoutuvat tarkemmin vasta sitten kun sinne saakka päästään.

Lauantai-iltana grillailtiin tyttöjen kanssa ja suunnattiin sitten kaupungille rilluttelemaan. Oli ihan mukavaa, mutta kyllä sitä taas hetken muistaa, kuinka ankea on Oulun yöelämä. Ennen kolmea olin kotosalla. Apollossa oli ilmeisesti portsareilla ikäraja unohtunut, kun paikka oli täynnä 18-vuotiaalta näyttäviä amisjätkiä. Kahden aikoihin alkoi aistia sen epätoivon, joka miehiin iskee aina jossain vaiheessa iltaa, et nyt on pakko löytää joku kenet raahata kotiin ja siinä vaiheessa on aika usein se optimaalinen aika lähteä kotiin ja niin me päätettiin tyttöjen kanssa nyt käyttää hyväksi tämä kultainen hetki ja poistua paikalta.

Hiljaisuus..

Hyvän päivän jälkeen ei voi tulla muuta kuin huono päivä.. Tai ehkä jopa useampia.. Täällä on nyt ollut hiljaista ja uskon että tulee vielä jonkin aikaa olemaankin. Asioita tapahtuu ja pää on täynnä selvittämättömiä asioita. Palaan blogin pariin, kun on jotain julkaisukelpoista sanottavaa. Toivottavasti tilanne paranee piakkoin. Kiitos ja anteeksi!

Ta(i)va(a)llinen päivä.

Tässä päivässä ei ole ollut mitää ihmeellistä. Mitään ei ole oikeastaan tehty eikä saatu aikaiseksi. On vain eletty arkea päivän verran eteenpäin neljän seinän sisällä. Nopeasti ajateltuna siis todella tylsä päivä.

Sitten kun alkaa miettimään mikä tästä elämästä tekee elämisen arvoista. Miksi pidän elämääni hyvänä ja joskus ehkä parempana kuin jonkun muun? Mikä tästä päivästä tekeekin todellisuudessa kaikkea muuta kuin tavallisen? Taivaallisen!

- Lapsi kömpii aamulla sänkyyni, kainaloon ja kysyy joko saa herätä.
- Olen tänään ollut viikon polttamatta tupakkaa. 
- Hyvä ystävä kysyy Facebookissa pitkästä aikaa kuulumisiani.
- Jääkaapissa on aamulla eilisiä lettuja aamupalaksi.
- Lapsi toteaa "mun lempiruokaa!" kun tarjoan lounaaksi einesmaksalaatikkoa, potien huonoa omaatuntoa laiskuudestani valmistaa kunnon ateriaa.
- Ulkona alkaa paistaa aurinko.
- Päiväkävelyllä otan muutaman juoksuaskeleen ja lapsi kehuu kuinka nopea äiti on.
- Ruokaa laittaessani lapsi tulee hiljaa keittiöön. Kietoo kädet ympärilleni ja halaa kovasti. (Mahan ympäriltä kun ei muualle yletä)
- Hartioita venytellessäni sohvalla alkaa mies hieromaan niitä pyytämättä.
- Sain mahan täyteen hyvää (ja melko terveellistä) kotiruokaa.
- Sain syödä maailman parhaassa seurassa.
- Mies siivosi keittiösti kaikki aikaansaamani sotkut.
- Saan halia ja pusutella miehiäni niin paljon kuin haluan.
- Saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
- Aurinko paistaa vieläkin.
- Illalla saan käpertyä miehen kainaloon.

Mitä voi enää päivältä oikeastaan enempää pyytää? Miksi tämä oli ensi ajattelemalta mielestäni tylsän tavallinen päivä? Jos tällainen päivä on minulle tylsä ja tavallinen, niin ei mulla kyllä taida olla mitään varaa valittaa. Liian usein taitaa jäädä huomioimatta ne pienet asiat, jotka todellisuudessa tekevät elämästä elämää, hyvää sellaista.

Aina on helppo löytää toisista ja elämästään se mikä menee huonosti tai on vialla. Nyt huomaan että positiivinen ajatusmaailma saa minut arvostamaan asioita eri tavalla. Ehkä sanonkin miehelleni kiitos, sen sijaan että käyn motkottamaan siitä, että hän unohti pyyhkiä toisen tiskipöydän.

Positiivisia ajatuksia kaikille!! :)

Asenneongelma.

Tiedän, että on väärin arvioida ihmisiä ulkonäön tai ensivaikutelman perusteella. Ihmistä jota et tunne, etkä tiedä hänestä YHTÄÄN mitään. Silti väitän, että me kaikki teemme sitä lähes päivittäin. Ohikulkijoiden hiuksia ja vaatteita on niin helppo päivitellä, mikäli ne eivät sovi meidän ajatusmaailmaamme, jos ei muuta niin omassa mielessä.

Eilen pohdin tätä kun aikani kuluksi seurailin ihmisiä ja heidän tekemisiään Kalajoen Jukuparkissa. JukuPark on perhelomakohde, jonne käsitykseni mukaan tullaan viettämään aikaa yhdessä? Vai olenkohan ihan väärässä?

Huomattavan monta perhettä näkyi joissa pienemmät lapset oli lykätty teini-ikäisen vastuulle, kun vanhemmat istuivat terassilla lipittämässä olutta lähes koko päivän, (Miksi lapsikohteissa edes myydään alkoholia??) ja lähdön hetkellä ottavat muutamia harha-askelia kun teini-ikänen kaitsee kolmea perheen muuta lasta.. Todellakin toivon, että heillä on mökki jossain lähettyvillä.

Vielä enemmän näkyi perheitä, joissa äiti kaitsee koko kakaralaumaa, samalla kun isä nukkuu aurinkotuolissa. Meidän viereen oli majoittunut perhe, jossa neljä lasta. Nuorin oli ehkä juuri oppinut konttaamaan ja vanhin oli ehkä juuri ja juuri koulu ikäinen. Kaksi muuta siitä väliltä. Äiti kaitsi laumaa altaassa roikottaen nuorimmaista käsivarrellaan KOKO PÄIVÄN. Isä nukkui aurinkotuolissa KOKO PÄIVÄN. Välillä kömpi tupakointipaikalle tupakalle ja söi jotain. Siis en tajua? Miksi se isä oli edes täytynyt mukaan ottaa?? Olis menny nuorimmaisen kanssa johonkin ihan muualle niin olisi äiti ainakin voinut viedä muita lapsia liukumäkiin yms. mitä nyt ei voinut tehdä kun oli vauva kannettavana.

Seuraava asia mihin kiinnitin huomiota oli ylipainoiset perheet. Ei se, että toinen tai molemmat vanhemmista olisivat ylipainoisia, vaan se että KOKO perhe nuorimmat lapset mukaan lukien ovat reilusti ylipainoisia. Tätä minä en vain ymmärrä. Jokainen tehköön itselleen  mitä lystää, mutta jos lihotat 6-7-vuotiaan lapsesi niin isoksi, että hän ei pysty juoksemaan niin mun mielestä on kyse jo lastensuojelutapauksesta. Ja kyllä lapsen lihavuus on vain ja ainoastaan vanhempien syy!

Ja sitten täytyy taas varmaan muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Vaikka mua kuinka ärsyttää nukkuvat isät, voi selitys olla, että he ovat autolla ajaneet koko edellisen yön saadakseen perheensä 1000km päästä juuri Kalajoen JukuParkkiin päiväksi (kuinka todennäköistä tämä sitten on?). Ja ehkä ylipainoisen perheen kaikilla jäsenillä (mukaan lukien ne 3-4-vuotiaat pikku pallerot) on jokin sairaus, mistä johtuen he ovat sairaalloisen lihavia. Yksilön kohdalla kaikki on mahdollista, mutta voin toki olla täysin väärässä, kun väitän ettei niissä ainakin neljässä eri perheessä joiden menemisiä eilen seurailin, kaikki eivät sairasta tätä "jotain".

Alkoholisti äiteille ja isille mun on nyt vaikee keksiä mitään käytöksen sallivaa selitystä, mutta ehkä heilläkin on sellainen.

Ehkä näissä kanssaeläjissä ei olekaan mitään vikaa. Ehkä vika onkin vain minussa kun niin kärkkäästi lähden arvioimaan kanssaeläjiäni ensivaikutelman ja ulkonäön perusteella. Suokaa tämä minulle anteeksi.

Kalajoki - JukuPark

Kalajoella Jukuparkissa hurahti päivä erittäin sujuvasti. Sää ei olis voinu paremmin osua kohdilleen. Hiekkasärkille kun päästiin aamulla yhdentoista pintaan, näytti lämpömittari +27 varjossa. Kun lähdettiin kotiin seitsemän jälkeen ajelemaan näytti samainen mittari +24. Hyvissä lukemissa on varmasti mittari siinä välillä käynyt. Auringon paistaessa oli pakko mennä veteen tai hakeutua varjoon, koska paisteessa tuntui siltä että iho palaa just ihan siihen paikkaan. Ohut pilviverho armahti meitä hyvän osan päivästä ja välillä toi helpotusta muutama paksumpikin pilvi, näitä ilman ei oltas varmaan kyetty olemaan koko päivää. Aurinkorasvaa on tuljailtu ahkerasti. Mulle kertoimilla 20 ja Joonalle 30. Ilmeisen hyvin nuo ovat veden kestäviä, vaikken oikeen ole siihen luottanut. Ei pahemmin punoita hipiä meillä kummallakaan :) Vaikka kyllä sitä aurinkorasvaa tuli lisäiltyä kohtuu ahkerasti.

Joona on nyt just sopivan kokonen Jukuparkin tapaiseen puistoon. Joona ei osaa vielä uida, mutta osaa sukeltaa. Eli matalassa vedessä pärjäsi ilman kädestä pitoa ja pystyi jo suuresta osasta liukumäkiä laskemaan itsekseen. Syvemmissä vesissä olin alhaalla ottamassa vastaan. Ja tietysti tiettyihin mäkiin halusin itsekin ehdottomasti mukaan, eihän se muuten ois ollu vesipuisto-reissu ollenkaan.

Tässä päivän kuvasatoa (epäjärjestyksessä), jossa päätähtenä säteilee tietysti Joona <3

Innokas reissuun lähtijä heti aamutuimaan :)

(+ne toiset 3€ maksaneet UCB-shortsit ja t-paita 0,50€)

Linssilude ja lounas-aika

Ekaa kerrtaa kanootilla melomassa ja sujui ihan niinkuin vanhalta tekijältä

Välillä piti käydä lämmittelemässä ja lepäilemässäkin

Liukumäki-näytteitä, vaikka käytiin me PALJON ISOMMISSAKIN.. 

Ei vaan ollu ketään kuvaa ottamassa..

Illallista ennen kotiin lähtöä.. Tässä alkupalat..

..ja jälkiruoka.