Huomenta!

Hyviä huomenia!!

Hyvin nukutun yön jälkeen voi reippain mielin päivitellä blogia Seinäjoen Sokos Hotel Vaakunasta. Saavuttiin tänne eilen iltasella.

Meillä on reissu alkanut oikein mukavasti. Perjantaina ajeltiin Oulusta Vaasaan Katjaa ja Mioa (tai Joona tais odottaa enemmän Leo-koiran näkemistä) moikkaamaan. Nautittiin vaan siitä, ettei aina tarvi tehdä jotain ihmeellistä ja Katja teki meille hyvää pizzaa ruuaksi. Nam! Yöllä oli mun ennustusten mukaisesti Katjan sisko synnyttänyt esikoisensa. Onnea sinne koko perheelle terveestä poika-vauvasta!!

Lauantaina pakattiin sitten tavarat taas kasaan ja suunnattiin Joonan kanssa Wasalandiaan. Se oli kyllä mukava paikka. Joonan ikäisille ja sitä nuoremmillekin oli paljon puuhaa. Suosittelen kyllä jos joku kaipaa lomakohdetta alle kouluikäisten lasten kanssa. Paljon enemmän on Wasalandiassa tekemistä esim kolme vuotiaalle kuin jossain huvipuistossa. Meillä oli siellä oiken mukavat 3-4h, jonka jälkeen ajeltiin sitten tänne Seinäjoelle. Illalla syötiin hyvin ravintolassa ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.

Nyt suuntamme Joonan kauan odottamalle aamupalalle :)

Laitan kuvakoostetta myöhemmin sitten :)

Reissuun lähtö lähestyy.. :)

Tänään on selätetty pyykkien Mount Everest ja tiskien Etna. Etnan oisin mielelläni jättäny Nikon murheeksi, mutta tulin siihen tulokseen, että se purkuatuu ennen perjantaita jos ei sille tee jotain. Mount Everest oli pakko vallottaa käytännöllisistä syistä. Olishan tuo aika ikävää lähteä reissuun laukku täynnä likasia kamoja. Näiden vuorten vallotuksessa onkin päivä sujahtanu ohi ihan silmän räpäyksessä. Osa syynä tietysti voi olla että olen nukkunut lähes non-stoppina klo 13 tietämille saakka. :) Silti väsyttäis.

Hetki käytiin pihalla leikkimässä, mutta sen pitemmälle ei ole tänään selviydytty vaikka sää olisi kyllä sallinut. Mutta lomareissu lähestyy. Sitä jatkaa paremmin kun on mitä odottaa. Team Kyrö-Robinson starttaa Oulusta siis perjantaina. "Enää kaksi yötä jäljellä" osasi Joonakin laskea.

Tää ei ihan auennu mulle, mutta kuullostaa hyvältä :)

Tuttu tarina..

"Herkkua on siinä monenlaista.."

Tänään sain heti aamusta (eli siinä 12 aikoihin.....) itseäni niskasta kiinni ja Joonan kanssa raahattiin pihalle imuri ja muita siivousvempeleitä ja puunattiin auto sisältäpäin. Siinä kului pari tuntia oikein sutjakasti (tästä voitte sielunne silmin nähdä miltä se auto näytti ennen siivousta..), tosin siihen sisältyi myös peräkontin siivoaminen.

Käytiin sitten nopsaan syöpäsemässä makroonilaatikot (joka on Nikon mielestä liian tulista koska laitoin munamaidon sekaan muutaman tipan Tabascoa.. Niko näki kun laitoin, joten luulen että suurempi ongelma on se näky kuin se maku..) ja suunnattiin sitten autopesun kautta kauppaan. Pitkästä aikaa on kaapeissa ruokaa ja pakastin pullollaan. Ehkä tuo mies raukkakin selviää täällä hengissä kun me reissataan maan ääriin.

Hevi-osastolla tuli joku heikko hetki ja ostin ehkä vähän liikaa kaikkea.. Mansikoita, niitä ei voi olla koskaan liikaa, tai voi, mutta ostin vaan pikku laatikon.. Luomumansikoita. Pikkurasia oli euron verran toisia kalliimpi, mutta kuulin vakuuttavan oloisen mummon kehuvan ystävättärelleen, kuinka luomut on makeampia kuin normit, niin eihän siinä sitten muuta tarvittu kun mua jo vietiin. En tiedä niistä toisista, mutta olivat ihan taivallisen ihania nämä luomut ainakin. Ja makeita, juuri mun makuun. Mitä makeampi sen parempi.

Lisäksi ostin kiivejä, kokonaisen vesimelonin (oli tarjouksessa) ja viinirypäleitä.. Me ollaan aika huonoja syömään hedelmiä ja siksi mietinkin, että mikä muhun oikeen uppos siellä kaupassa. Normisti ostan neljä omenaa joista vähintään yksi, useimmiten kaksi menee pilalle ennen kuin tulee syödyksi. Mä tykkään kyllä kiiveistä ja niitä ei ole pitkään aikaan tullut ostettua. Viinirypäleitä me syödään kaikki ja ne menee harvoin pilalle. Eniten oon nyt huolissanu tuosta KOKONAISESTA vesimelonista. Eipä tarvii miettiä mitä meillä syödään aamu-, väli- ja iltapalaksi seuraavat pari päivää.

Sit me syötiin taas vähän jäätelöä. Kesä on ihana, kun voi hyvällä syyllä (eli kun on KESÄ, jos joku ei tajunnut) herkutella joka päivä. :D Ostin (oliskohan ollut ingmannin) Totally choco (tai joku vastaava) nimisen jäden itelleni ja se oli kyllä just tämmösen suklaahirmun makuun oikein sopiva. Voin suositella täysin sydämmin.

Niko teki meille ruokaa illalla ennen kuin lähti töihin, eli tänään oon ainaki syöny enemmän kuin tarpeeksi. Sitten voi vaan miettiä miksi tuo vatsanseutu leveää peilissä päivä päivältä. 

Mansikatkin loppui jo.. Vetaisin ne tähän iltaisin iskevään makeanhimoon.. Mutta silti tekee mieli vielä jotain hyvää..

Jos mun huominen blogiteksti käsittelee vielä ruokaa niin en tiedä mitä pitäs tehdä.. alkaa olla jo pakkomielteistä. Totta mun elämässä on muutakin kuin ruoka. Vai onko? O.O

Uusia taitoja

Tänään on ollut sitten taas pitkästä aikaa ihan suht hyvä päivä. :)

Käytiin päivällä uimassa Lämsänjärvellä hyvässä seurassa ja tulihan siinä ihan sopiva kävelylenkkikin tehtyä samalla. Lisää tällaisia vaikkei pitkistä matkoista puhutakkaan. Lisää myäs näitä aurinkoisia päiviä, kiitos!! Elämä tuntuu heti paljon mielekkäämmältä kun sää on oikeanlainen ja viitsii lähteä täältä kämpästä hieman ulkoilemaan.

Joona on lisäksi leikkinyt vielä reilut pari tuntia pihalla kavereiden kanssa. Tämä on nyt ihan tänä kesänä opeteltuja taitoja tämä "yksin" pihalla leikkiminen. Tähän saakka olen aina ulkoillut lapsen mukana. En halua että Joona käyttää hissiä yksin, koska ei ole puhelinta millä soittaa jos hissi vaikka meneekin rikki. Toisekseen meidän piha on todella typerästi parkkipaikkojen vieressä. En ole siis luottanut lapseeni aiemmin, että pysyy leikkipihan puolella, eikä mene kielletyille alueille. KOlmanneksi ja suurimmaksi olen pelännyt pihan ja alueen muita lapsia. Monet ovat Joonaa vanhempia ja osa samanikäisistä ja nuoremmistakin saa liikkua aika vapaasti naapuripihoilla ja jotkut jopa kaupassakin käydä. Ja mä oon se nipo jonka lapsi ei astu jalallaankaan pois näköpiiristä. Piste.

Mutta olen tullut siihen tulokseen, että pakko siihen lapseen vaan on alkaa luottamaan ja näitä asioita harjoittelemaan jos ajatellaan, että vuoden kuluttua hän mahdollisesti kulkee yksin jo koulumatkoja (hui, ku puistattaa pelkkä ajatuskin). Aika kuluu vaan niin nopeasti ja mun on vaikea uskoa, että mun vauvasta on kasvamassa iso poika.

Toinen tämän kesän aikana opeteltu taito on aamu- ja iltapalan laitto tai sen harjoittelu. Joona osaa nyt ottaa itselleen muroja tai tehdä leivän ja ottaan jogurttia ja maitoa tms pientä. Eli selviytymistaidot hallussa. Olen ylpeä äiti! Sotkua ei juurikaan tästä synny, mutta ongelmaa tuottaa eniten muistaa laittaa tavarat takaisin kappiin. Ei muuten niin väliä, mutta maitotuotteiden kohdalla tämän asian olisi ihan mukava toimia. Mutta kuten sanoin, niin harjoitellaan.

Päivälliseksi grillattiin makkaraa tänään ja paistettin vähän ranskalaisia uunissa. Joskus tuo lapsi vaan syö enemmän kuin minä. O.O Jälkkäriksi aurinkoisen päivän kunniaksi nautittiin vielä jätskit. Ei ihan äidin dieetti ruokaa, mutta ehtiihän sitä huomennakin.

Nyt on pakko sulkea parvekkeen ovi kun jonkun naapurin huumaavat tupakan tuoksut pyrkivät sisään. Tänään siis 2 viikkoa ilman tupakkaa. Saa taputtaa! :)

Jotain..

Eiköhän tämä hiljaisuus ala riittää jo tältä erää.

Me ei olla oikeastaan tehty mitään erikoista.. Oltu vaan kotosalla ja ihmetelty tätä Suomen kesää.. tai sen uupumista lähinnä. Kesälomareissu lähenee. Innolla odottelen jo ensi viikonloppua. On mukava päästä vähän vaihtamaan maisemaa, vaikka tiedänkin, että jo aika pian alkaa olla taas kotia ikävä. Mutta täytyyhän sitä kerran kesässä reissu tehdä. Muistaahan sen itsekin, kuinka se kesälomareissu oli aina heti joulun jälkeen vuoden kohokohta. Haluan sen siis tarjota myös omalle jälkikasvulleni.
Sen verran on saatu suunnitelmaa aikaseksi, että perjantaina startataan ja ensimmäinen pysäkki on Vaasassa. Wasalandia harkinnan kohteena. Sitten täytyisi vielä toinen pysähdys tehdä matkalla Helsinkiin. Onko se sitten Tuurin kyläkauppaa ihmetelemässä vai jossain ihan muualla niin sitä en tiedä, mutta aikaisintaan sunnuntai-iltana voidaan olla Helsingissä jos mielitään saada katto päämme päälle. :) Helsingin suunnitelmat varmaan muotoutuvat tarkemmin vasta sitten kun sinne saakka päästään.

Lauantai-iltana grillailtiin tyttöjen kanssa ja suunnattiin sitten kaupungille rilluttelemaan. Oli ihan mukavaa, mutta kyllä sitä taas hetken muistaa, kuinka ankea on Oulun yöelämä. Ennen kolmea olin kotosalla. Apollossa oli ilmeisesti portsareilla ikäraja unohtunut, kun paikka oli täynnä 18-vuotiaalta näyttäviä amisjätkiä. Kahden aikoihin alkoi aistia sen epätoivon, joka miehiin iskee aina jossain vaiheessa iltaa, et nyt on pakko löytää joku kenet raahata kotiin ja siinä vaiheessa on aika usein se optimaalinen aika lähteä kotiin ja niin me päätettiin tyttöjen kanssa nyt käyttää hyväksi tämä kultainen hetki ja poistua paikalta.

Hiljaisuus..

Hyvän päivän jälkeen ei voi tulla muuta kuin huono päivä.. Tai ehkä jopa useampia.. Täällä on nyt ollut hiljaista ja uskon että tulee vielä jonkin aikaa olemaankin. Asioita tapahtuu ja pää on täynnä selvittämättömiä asioita. Palaan blogin pariin, kun on jotain julkaisukelpoista sanottavaa. Toivottavasti tilanne paranee piakkoin. Kiitos ja anteeksi!

Ta(i)va(a)llinen päivä.

Tässä päivässä ei ole ollut mitää ihmeellistä. Mitään ei ole oikeastaan tehty eikä saatu aikaiseksi. On vain eletty arkea päivän verran eteenpäin neljän seinän sisällä. Nopeasti ajateltuna siis todella tylsä päivä.

Sitten kun alkaa miettimään mikä tästä elämästä tekee elämisen arvoista. Miksi pidän elämääni hyvänä ja joskus ehkä parempana kuin jonkun muun? Mikä tästä päivästä tekeekin todellisuudessa kaikkea muuta kuin tavallisen? Taivaallisen!

- Lapsi kömpii aamulla sänkyyni, kainaloon ja kysyy joko saa herätä.
- Olen tänään ollut viikon polttamatta tupakkaa. 
- Hyvä ystävä kysyy Facebookissa pitkästä aikaa kuulumisiani.
- Jääkaapissa on aamulla eilisiä lettuja aamupalaksi.
- Lapsi toteaa "mun lempiruokaa!" kun tarjoan lounaaksi einesmaksalaatikkoa, potien huonoa omaatuntoa laiskuudestani valmistaa kunnon ateriaa.
- Ulkona alkaa paistaa aurinko.
- Päiväkävelyllä otan muutaman juoksuaskeleen ja lapsi kehuu kuinka nopea äiti on.
- Ruokaa laittaessani lapsi tulee hiljaa keittiöön. Kietoo kädet ympärilleni ja halaa kovasti. (Mahan ympäriltä kun ei muualle yletä)
- Hartioita venytellessäni sohvalla alkaa mies hieromaan niitä pyytämättä.
- Sain mahan täyteen hyvää (ja melko terveellistä) kotiruokaa.
- Sain syödä maailman parhaassa seurassa.
- Mies siivosi keittiösti kaikki aikaansaamani sotkut.
- Saan halia ja pusutella miehiäni niin paljon kuin haluan.
- Saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
- Aurinko paistaa vieläkin.
- Illalla saan käpertyä miehen kainaloon.

Mitä voi enää päivältä oikeastaan enempää pyytää? Miksi tämä oli ensi ajattelemalta mielestäni tylsän tavallinen päivä? Jos tällainen päivä on minulle tylsä ja tavallinen, niin ei mulla kyllä taida olla mitään varaa valittaa. Liian usein taitaa jäädä huomioimatta ne pienet asiat, jotka todellisuudessa tekevät elämästä elämää, hyvää sellaista.

Aina on helppo löytää toisista ja elämästään se mikä menee huonosti tai on vialla. Nyt huomaan että positiivinen ajatusmaailma saa minut arvostamaan asioita eri tavalla. Ehkä sanonkin miehelleni kiitos, sen sijaan että käyn motkottamaan siitä, että hän unohti pyyhkiä toisen tiskipöydän.

Positiivisia ajatuksia kaikille!! :)

Asenneongelma.

Tiedän, että on väärin arvioida ihmisiä ulkonäön tai ensivaikutelman perusteella. Ihmistä jota et tunne, etkä tiedä hänestä YHTÄÄN mitään. Silti väitän, että me kaikki teemme sitä lähes päivittäin. Ohikulkijoiden hiuksia ja vaatteita on niin helppo päivitellä, mikäli ne eivät sovi meidän ajatusmaailmaamme, jos ei muuta niin omassa mielessä.

Eilen pohdin tätä kun aikani kuluksi seurailin ihmisiä ja heidän tekemisiään Kalajoen Jukuparkissa. JukuPark on perhelomakohde, jonne käsitykseni mukaan tullaan viettämään aikaa yhdessä? Vai olenkohan ihan väärässä?

Huomattavan monta perhettä näkyi joissa pienemmät lapset oli lykätty teini-ikäisen vastuulle, kun vanhemmat istuivat terassilla lipittämässä olutta lähes koko päivän, (Miksi lapsikohteissa edes myydään alkoholia??) ja lähdön hetkellä ottavat muutamia harha-askelia kun teini-ikänen kaitsee kolmea perheen muuta lasta.. Todellakin toivon, että heillä on mökki jossain lähettyvillä.

Vielä enemmän näkyi perheitä, joissa äiti kaitsee koko kakaralaumaa, samalla kun isä nukkuu aurinkotuolissa. Meidän viereen oli majoittunut perhe, jossa neljä lasta. Nuorin oli ehkä juuri oppinut konttaamaan ja vanhin oli ehkä juuri ja juuri koulu ikäinen. Kaksi muuta siitä väliltä. Äiti kaitsi laumaa altaassa roikottaen nuorimmaista käsivarrellaan KOKO PÄIVÄN. Isä nukkui aurinkotuolissa KOKO PÄIVÄN. Välillä kömpi tupakointipaikalle tupakalle ja söi jotain. Siis en tajua? Miksi se isä oli edes täytynyt mukaan ottaa?? Olis menny nuorimmaisen kanssa johonkin ihan muualle niin olisi äiti ainakin voinut viedä muita lapsia liukumäkiin yms. mitä nyt ei voinut tehdä kun oli vauva kannettavana.

Seuraava asia mihin kiinnitin huomiota oli ylipainoiset perheet. Ei se, että toinen tai molemmat vanhemmista olisivat ylipainoisia, vaan se että KOKO perhe nuorimmat lapset mukaan lukien ovat reilusti ylipainoisia. Tätä minä en vain ymmärrä. Jokainen tehköön itselleen  mitä lystää, mutta jos lihotat 6-7-vuotiaan lapsesi niin isoksi, että hän ei pysty juoksemaan niin mun mielestä on kyse jo lastensuojelutapauksesta. Ja kyllä lapsen lihavuus on vain ja ainoastaan vanhempien syy!

Ja sitten täytyy taas varmaan muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Vaikka mua kuinka ärsyttää nukkuvat isät, voi selitys olla, että he ovat autolla ajaneet koko edellisen yön saadakseen perheensä 1000km päästä juuri Kalajoen JukuParkkiin päiväksi (kuinka todennäköistä tämä sitten on?). Ja ehkä ylipainoisen perheen kaikilla jäsenillä (mukaan lukien ne 3-4-vuotiaat pikku pallerot) on jokin sairaus, mistä johtuen he ovat sairaalloisen lihavia. Yksilön kohdalla kaikki on mahdollista, mutta voin toki olla täysin väärässä, kun väitän ettei niissä ainakin neljässä eri perheessä joiden menemisiä eilen seurailin, kaikki eivät sairasta tätä "jotain".

Alkoholisti äiteille ja isille mun on nyt vaikee keksiä mitään käytöksen sallivaa selitystä, mutta ehkä heilläkin on sellainen.

Ehkä näissä kanssaeläjissä ei olekaan mitään vikaa. Ehkä vika onkin vain minussa kun niin kärkkäästi lähden arvioimaan kanssaeläjiäni ensivaikutelman ja ulkonäön perusteella. Suokaa tämä minulle anteeksi.

Kalajoki - JukuPark

Kalajoella Jukuparkissa hurahti päivä erittäin sujuvasti. Sää ei olis voinu paremmin osua kohdilleen. Hiekkasärkille kun päästiin aamulla yhdentoista pintaan, näytti lämpömittari +27 varjossa. Kun lähdettiin kotiin seitsemän jälkeen ajelemaan näytti samainen mittari +24. Hyvissä lukemissa on varmasti mittari siinä välillä käynyt. Auringon paistaessa oli pakko mennä veteen tai hakeutua varjoon, koska paisteessa tuntui siltä että iho palaa just ihan siihen paikkaan. Ohut pilviverho armahti meitä hyvän osan päivästä ja välillä toi helpotusta muutama paksumpikin pilvi, näitä ilman ei oltas varmaan kyetty olemaan koko päivää. Aurinkorasvaa on tuljailtu ahkerasti. Mulle kertoimilla 20 ja Joonalle 30. Ilmeisen hyvin nuo ovat veden kestäviä, vaikken oikeen ole siihen luottanut. Ei pahemmin punoita hipiä meillä kummallakaan :) Vaikka kyllä sitä aurinkorasvaa tuli lisäiltyä kohtuu ahkerasti.

Joona on nyt just sopivan kokonen Jukuparkin tapaiseen puistoon. Joona ei osaa vielä uida, mutta osaa sukeltaa. Eli matalassa vedessä pärjäsi ilman kädestä pitoa ja pystyi jo suuresta osasta liukumäkiä laskemaan itsekseen. Syvemmissä vesissä olin alhaalla ottamassa vastaan. Ja tietysti tiettyihin mäkiin halusin itsekin ehdottomasti mukaan, eihän se muuten ois ollu vesipuisto-reissu ollenkaan.

Tässä päivän kuvasatoa (epäjärjestyksessä), jossa päätähtenä säteilee tietysti Joona <3

Innokas reissuun lähtijä heti aamutuimaan :)

(+ne toiset 3€ maksaneet UCB-shortsit ja t-paita 0,50€)

Linssilude ja lounas-aika

Ekaa kerrtaa kanootilla melomassa ja sujui ihan niinkuin vanhalta tekijältä

Välillä piti käydä lämmittelemässä ja lepäilemässäkin

Liukumäki-näytteitä, vaikka käytiin me PALJON ISOMMISSAKIN.. 

Ei vaan ollu ketään kuvaa ottamassa..

Illallista ennen kotiin lähtöä.. Tässä alkupalat..

..ja jälkiruoka.

Astetta parempi ranta-päivä

Suunnattiin tänään heti aamupäivästä pyörillä Lämsäjärven uimarannalle. Se on meidän lähibiitsi, mutta ei olla ennen siellä käyty. Oli kyllä positiivinen yllätys. Pieni, matala, lämminvesinen järvi. Uimaranta kiertää rantaa pitkän matkan. Nyt vesi oli korkealla (kuulin kokeneempien puhuvan) joten rantaa ei ollut nimeksikään, pyyhkeen levyinen kaistale hiekkaa näkösällä. Ruohikollekin onneksi pystyi hyvin kamppeensa levittää. Silti oli aika tiivis tunnelma, koska muutama muukin oli päättänyt, että tänään on hyvä biitsipäivä. Muurahaisystäviä siellä oli lisäksi noin miljoona, mutta onneksi ei juuri muita ötököitä, vaikka kauhun sekaisin tuntein sitä odottelin kun järvi on kuitenkin lähes metsän keskellä.

Joona pulahti uimaan saman tien kun rannalle päästiin. Äiti vaati hieman lämmittelyä, mutta talviturkki lähti meiltä kummaltakin loppujen lopuksi ja moneenkin otteeseen (ei noin taida voida sanoa..?). Aika vierähti sutjakasti ja reilu 4 tunnin uintireissun jälkeen kotiuduttiin ruuanlaittopuuhiin. Tarkoitus oli kirpputorilla tänään käydä, mutta päätimme säästää sen sadepäivän tekemiseksi. Oltiin sitten illalla vielä omalla pihalla ulkoilemassa pari tuntia.

Innokas rannalle lähtijä :)

Kuvan shortsit (United Colors of Benetton) ja samanlaiset eriväriset on kevään kirpparilöytöjä 3€/shortsit. Täysin uuden veroiset.  

Vesipeto <3

Tällainen "linna" saatiin aikaiseksi. 
Äidin mielestä muistuttaa enemmän ihan jotain muuta :/ 

Muutama muukin oli päättänyt, että tänään on astetta parempi ranta-päivä.

Natsimutsi

Tänään oli todella lämmin, voisi jopa sanoa, että kuuma. Aivan ihanaa. Lapset ei vaan tunnu ymmärtävän hyvän päälle. Joonalle tuli kaksi päiväkotikaveria (veljekset) leikkimään kaveriksi kahden aikoihin. Yritin saada pojat viihtymään pihalla, mutta pian jo hinkuivat sisälle leikkimään leluilla. Onhan niitä enemmän sisällä, mutta siitä huolimatta, mun mielestä kuuluisi aurinkoisella, lämpimällä säällä olla vain ja ainoastaan ulkona. Omani olisin tähän tietysti pakottanut, ulkoilemaan siis koko päivän, mutta kun kaverit oli vartavasten meille pyydetty leikkimään niin en voinut vaatia heitä leikkimään ulkona koko aikaa. Itse kuitenkin nautin helteestä ja auringosta parvekkeella lasten leikkiessä sisällä.

Hieman ennen kylästelijöiden kotiinlähtöä yllytin lapset pihalle leikkimään vesisotaa vesi-ilmapalloilla joita täytin heille valmiiksi. Oli ihan hurjan hauskaa, mutta ikäväkseni taas jäi kamera pois matkasta. Millähän sitä oppisi  sen kuljettamaan aina mukana..?

Sain tänään kuulla Joonan kavereilta olevani niin tylsä ja nipo ja ties mitä vielä.. Kunnon natsimutsi.. En siis sallinut videopeleillä pelailua (5min esittelyn sallin tällä kertaa) ja tv:n katselua kun oli kavereita kylässä. Mun mielestä silloin leikitään leluilla ja oikeasti vietetään aikaa yhdessä!
Olen muutenkin todella tarkka Joonan tv:n katselusta (mitä katsoo ja kuinka paljon) kuin myös videopeleistä, joita meillä vasta pikkuhiljaa opetellaan pelailemaan (lapset vaan oppii ihan hurjan nopeesti). Tietokoneen käyttöä olen rajoittanut vielä enemmän. Joona joskus pyytää saada käydä Lego-netissä rakentelemassa virtuaali HeroFactory-leluja, mutta itse olen sitä mieltä, että on parempaa viihdettä rakentaa niitä itse ihan livenä kun ko leluja kerta on herralle hankittu iso pino.

Lomalla Tv:n katselu ja videopelit on enemmän sallittua kuin päiväkotipäivinä. Normaalisti meillä säännöt menee, että päiväkotipäivinä voi katsoa Pikkukakkosen, jos ollaan kotona ja ei ole muuta kummempaa ohjelmaa. Videopeleihin ei kosketa.
Viikonloppuisin saa katsoa aamulla kakkosen lastenohjelmat (jotta äiti saa löhötä aamulla pidempään) ja pelata iltapäivällä max. 1h/pv videopelejä. Joskus lisäksi katsotaan yhdessä jokin koko perheen elokuva.

Näin lomalla toimitaan periaatteessa viikonloppusäädösten mukaan, mutta Joona saa itse valita katsooko tv:tä/DVD:itä vai pelaako (yht.1h/pv) ja jos meillä on muuta ohjelmaa, johon lukeutuu siis myös hellepäivän ulkoilut, niin silloin ei pelata tai katsota DVD:itä. Aamulla ei katsota Tv.tä. Tavoitteena siis että maailma ei pyörisi meillä television ympärillä. Meillä ei myöskään ole tallentavaa digiboxia. :)

Sadepäivät tai muut erikoispäivät (esim. äiti-haluaa-siivota-rauhassa-ilman-toheltavaa-apulaista-päivät) voivat aikaansaada poikkeuksia em. sääntöihin :)

Mulla itsellänihän kyllä on muutamia sarjoja joita ilman en voisi elää, ja joskus tulee ajoitettua kaverin luota kotiin lähdöt tai kauppareissu niin, etten niitä missaisi. Pelastavana enkelinä kuitenkin Katsomo ja Ruutu.fi, joista voin käydä lapsen nukkumaan mentyä katsomassa näkemättömät jaksot :)

Laitanpas vielä alle vähän päivän kuvasatoa.

EI NÄIN!! (5min. sallittu peliesittely..) Grrrr..

Herkkuhetki

Nyt ollaan oikeanlaisissa puuhissa

Kävin juuri ennen sulkemista pikaisesti pyörähtämässä keskustan Second Hand Storessa. En ole siellä aiemmin käynyt ja tykkäsin kyllä. Täytyy käydä toistekin. Nyt meni vähän pikaiseksi läpijuoksuksi, kun oli myöhään liikkeellä.
Mukaan tarttui kuitenkin yllä oleva mekko (5€), joka lienee ehkä hieman retro mun tyyliin, mutta jos somistan sitä vaikka kivalla vyöllä tjtn, niin uskon siitä tulevan täydellisen kesävaatteen :) Olkaimet ovat vain nauhat jotka voi sitoa kuvan osoittamalla tavalla olkaimiksi tai pois lenksuista ja vaikkapa niskan taakse solmuun. Tai kokonaan piiloon. Kätevää noita rusketusrajoja ajatellen :)
Lisäksi tarttui mukaani pellava-caprit (2,5€), jotka surukseni olikin sitten liian isot,eli menevät siis kotikäyttöön ainoastaan :( Mutta todella mukavat ja ilmavat jalassa.

Kirpparikierros oli taas pitkästä aikaa niin mukava, että ajattelin huomenna sutaista Joonan kanssa pyörillä Paljekirppikselle.

Ensimmäinen "Ranta-päivä"

Ulkoilmasta on nautittu tänään täysin siemauksin. Ensin käytiin Nallikarissa, jossa tuuli TOSI kovaa ja kylmästi ja mä olin jäätyä hupparini kanssa niille sijoilleni, mutta rakas lapseni totesi vaan "Missä ne on ne uimahousut? Nyt pitää päästä uimaan.." En mä nyt sitä ihan uimiseksi kutsuisi, mutta kastuhan ne uikkarit :)

Sitten suunnattiin Ainolanpuistoon, jossa nautittiin vähän evästä ja Joona leikki uusien tuttavuuksien kanssa ja äiti sai taas nauttia auringosta ylhäässä yksinäisyydessään. Välillä kävi seuralainen viihdyttämässä, mutta ei sitä auringon otoksi voi oikein sanoa..

Seuraavaksi suuntasimme Maijun luo Jääliin tortillojen tekoon ja siellä Joonaa viihdytti maijun villikaksikko. Poikia käytettiin lähipuistossa ja takapihan trampoliini sai kyytiä. Kameran tietysti tässä kohtaa unohdin autoon.

Lopputuloksena oli sen näköinen Joona, että jotain on ehkä saatu tänään aikaankin.. Jos ei muuta niin pyykkiä äidille ainakin..

Ai niin. Kävinhän mä vielä heittämässä 40 min iltalenkin pyörällä. Kevyesti sujahti 13 km. Ens kerralla taas vähän enemmän :) ..ja haaveissa uusi pyörä..

Olemme muuttaneet :)

Suvilandia on nyt siis virallisesti muuttanut tähän osoitteeseen edellisestä sijainnistaan, toivottavasti tämä helpottaa niin minun, kuin monen lukijankin elämää. Ja toivottavasti kaikki halukkaat löytävät perille.. :D

TERVETULOA!!

Kesä on vihdoinkin täällä :)

Aurinko paistaa ja on suht lämmin. Puistoon olisi tänään aikomus ja ehkä mahdollisesti Nallikariin rannalle, mikäli tuo tuuli ei ylly eilisen tasolle.

Eilen oli ihanan aurinkoista, mutta tuuli tosi kovaa. Oltiin kirjaimellisesti koko päivä liikennepuistossa. Mentiin aamulla joskus kymmenen aikoihin, käytiin kotona syömässä ja puolen tunnin ruokalevolla 13-14 aikoihin ja kolmen pintaan oltiin jo taikaisin puistossa. Se meni kiinni viideltä ja silloin lähdettiin kotiin. Eli tuli kyllä harvinaisen hyvin käytettyä hyväksi tuo 2€/pv maksu. Joona ajeli autoilla tyytyväisenä muiden lasten kanssa ja äiti sai rauhassa pötkötellä nurtsilla ottamassa aurinkoa :) Välillä syötiin hurjat piknikeväät; pähkinöitä ja vettä :D

Kuvia en tietystikään muistanut ottaa, vaikka kamera oli ihan sitä varten mukana, mutta tässä on edelliseltä liikennepuistoreissulta kuvia. Sivakka (eli firma, jolta meidän kämppä on vuokrattu) järjestää pari kertaa vuodessa perhetapahtumia asukkailleen ja nyt tuoliikennepuiston ilmaistapahtuma oli toinen mihin me on osallistuttu. Talvella osallistuttiin lasten hiihtokisoihin ja Joona tuli neljänneksi sarjassaan.





Nyt on kaksi vuorokautta takana ilman tupakkaa. Hermo ON kireällä, mutta muuten on mennyt suht kivuttomasti. Pelkäsin aamujen (olen tottunut aamusavuihin n. 10 min sisällä heräämisestä) olevan ihan hirveen vaikeita, samoin kuin ruokasavuista luopumisen. Mutta yllättäen vaikein paikka onkin ollut iltaisin lapsen mentyä nukkumaan, tv:n katselun lomassa. Ohjelmien välillä ei voikaan mennä tupakalle. Mitä silloin voi tehdä muuta? Paitsi sitten tietty kävellä keittiön kaapille ja syödä jotain ja niinhän mä nyt oon tehny ja kolmen kuukauden päästä ette tunnista mua enää ku oon syöny itteni yhtä leveeks ku oon pitkäkin. Lisäksi vielä tupakoimattomuus varmasti hidastaa aineenvaihduntaa, mikä ei ainakaan auta asiaa.. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikkia terveellisiä elämäntapoja on mahdotonta toteuttaa samanaikaisesti. Mikäli olen polttamatta, tulee mässäiltyä ja mikäli en halua mässäillä on pakko polttaa.. Nyt kuitenkin olen mielessäni priorisoinut asian niin, että minun kohdallani on suurempi vaara tupakoinnista kuin muutamasta lisäkilosta. Ehkä nekin saa sitten ajan myötä tiputettua pois. Toivottavasti ainakin.

Mulla on blogi. Onko sulla blogi?

Mulla on pari blogia joita seuraan säännöllisesti. Ne ovat ystävien blogeja. Mä en osaa sanoa kuka täällä käy mun sepustuksia lueskelemassa, mutta ajatus olisi seuraavanlainen:

Voisitko jättää kommentin blogiosoitteesi kera, mikäli sinulla sellainen on? Musta ois kiva löytää lisää blogeja joita seurailla ja mikäs sen parempi kuin ystävien ja tuttavien blogit.

Vaihtoehtoisesti jos tiedät jonkun muun blogin, joka minua voisi kiinnostaa, voit jättää senkin minulle vinkiksi.
Mikäli et halua tunnustaa lukevasi blogiani niin uskon, että kommenttia voi jättää anonyymistikin ;)

Tupakoinnin lopetus yritys #7498650362

Nooh, siinäpä se otsikossa tuli ilmaistua.. Aamutupakalla päätin, että tämä oli nyt viiminen.. Käytännössä olen siis kuin perseelle ammuttu karhu loppu kesän, älkää astuko lähistölle. Terassille ei voi mennä, ku siellä EI VOI istua polttamatta.. Alkoholia ei voi nauttia, kun siihen on aina mun yritykset kariutunut.. "Kyllä sitä nyt kännissä voi yhden polttaa.." ja yhdestä onkin tullut kaks tai kymmenen ja seuraavana päivänä on sama linja jatkunut..

Eli nähdään puolen vuoden kuluttua jos olen silloin vielä hengissä.. Lukitsen itseni nyt neljän seinän sisään, jotta en aiheuta ympäristövahinkoja..