Kynnet

Onkohan se merkki, ettän elämä alkaa palautumaan suht normaaliksi kun normaalin päivän päätteeksi on halua, mahdollisuus ja jaksamista lakata kynnet..? <3

Kolmas kerta Meean syntymän jälkeen. Kerran yritin. Sain toisen käden lakattua. Sit Meea heräs ja alko itkemään. Lopputuloksena kynsillakkaa oli enemmän Meeassa, vaunuissa ja meidän molempien vaatteissa kuin niissä kynsissä. Luovutin. Eka kertaa sain tehtävän suoritettua loppuun saakka kaverin häihin (Meean kummi oli avustamassa lasten hoidossa :P), toinen eräänä lapsivapaana iltana (molemmat lapset oli isillään) ja nyt eka kertaa "ilman apujoukkoja" - ilman lapsenvahtia :) Joona tosin on edelleen isällään, mutta Joona nyt ei hirmuisesti ole kynsien lakkaamista hidastanut lähiaikoina :D Meea nukkuu - Eikä herännyt!

Tässä siis yksi asia lisättäväksi listaan mitä yh-äiti ei pysty (tai ainakin se on haastavaa) tekemään pienen vauvan kanssa.

Päivän väri on punainen.
 

Nyt alkaa nuo kynnet olla taas mulle normaalissa mitoissa. Raskausaikana kynnet kasvo todella pitkiksi ja vahvoina (ihan niin kuin huhutaan), mutta kolme päivää synnytyksen jälkeen ne kaikki olivat katkenneet. En tajua miten ja miksi. Ilmeisesti se raskaus todella vahvistaa niitä kynsiä..? Aikansa kesti, että ne lakoi taas kasvamaan kunnolla lohkeilematta kokoajan ja nyt näitä on jo ihan mukavakin lakkailla :)