Kirpputorit, nuo vähävaraisen materialistin aarreaitat..

Meea kasvaa ihan huikeeta vauhtia..

Kuvassa Meealla on kokoa 68 paita (Huomatkaa hihojen pituus) ja 74 leggarit, joita piti kääntää lahkeista ehkä sentin verran.

 

..ja niinpä kaikki sen vaatteet jää huikeeta vauhtia pieniksi.

 

Tässä asiassa on sitten selkeästi kaksi puolta. On se puoli, että rahaa kuluu myös huikeita määriä uusien vaatteiden shoppailuun kun haluaa pitää lipaston laatikot pullollaan. Täytyyhän naisilla valinnan varaa olla! Toinen puoli on se, että saa shoppailla "hyvällä omalla tunnolla" sielunsa kyllyydestä, koska siihen on syy; Lapsihan kuitenkin tarvitsee niitä vaatteita.

 

Mä tykkään kirpputoreista. Ne tyydyttää mun shoppailun tarpeen, sieltä löytyy kivoja yllätyksiä, shoppailu on huomattavasti edullisempaa kuin kaupoissa. Ainoa asia mihin kirpputorit eivät sovellu on se jos täytyy etsiä jotain tiettyä. Silloin se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mä en muutenkaan tykkää sellaisesta shoppailusta, kun on pakko ostaa jotain tiettyä, tietyn väristä tai muuta tiettyä.. Se on painajainen.. Eikä sitä jotain tiettyä tietystikkään koskaan löydy.

 

Eilen ja tänään sain parille tutulle myytyä Meean vaatteita aikamoisen kasan. Eli paljon vähemmän kannettavaa kirppikselle sitten joskus. Tämän kunniaksi päätin lähteä itse sitten kirpputorikierrokselle, metsästämään uusia vaatteita Meean lipaston täytteeksi. Se tosiaan näyttikin todella tyhjältä kun karsin sieltä kaikki pieneksi jääneet vaatteet. Ei ole näiden laatikoiden pohja ennen vilkkunut..

 

Reissu oli onnistunut kaikin puolin. Mukaan tarttui Meealle kolme yökkäriä yhteishintaa 1,30e, parit housut 1e/kpl, toppi mulle 0,80e sekä alla näkyvät ihanuudet <3

Popin potkarit (ei me käytetä edespotkareita, nämä oli vaan niin suloiset, että oli pakko ostaa) 1,40e, Popin lyhyt hihainen body (kyllä tiedän, että talvi on tulossa) 2,50 ja Benettonin yyberihana farkkumekko 2,50e.

 

(Samalla reissulla saatoin ehkä käydä Hesellä syömässä ja ostaa suklaalevyn iltapalaksi, mutta jätetään se mainitsematta, koska pääsääntöisesti olen yrittänyt kuitenkin päästä viimeisistä, tiukasti mukaan tarrautuneista raskauskiloista eroon.)