Viikonloppu takana ja täten myös mun äidin 50-vuotisjuhlat. Tuollainen 450km yhteensuuntaan viikonloppureissu kyllä verottaa voimia. Perjantaina ajettiin sinne ja sunnuntaina takas. Ei mikään kevyt rutistus, vaikka kai sitä voi sanoa, että ollaan tähän totuttu. Yleensä ollaan kyllä menty niin että ollaan ehditty pari-kolme päivää perillä olla. Juhlat meni ilmeisen hyvin. Niko hoiti oman osuutensa juhlatunnelmasta huolehtimalla musiikista ja sen laadusta (joka oli vieraiden, jotka suurin osa viidenkympin ja kuoleman väliltä, mielestä mitä mainiointa O.O ), kun minä taas puuhastelin keittiössä ruokien ja drinksujen parissa. Se sopi minulle oikein hyvin, koska huomasin vieraiden saapuessa et paikalla olleista noin 50 sukulaisesta (lisäksi sitten vielä äidin kavereita..) pystyin nimeämään vain muutaman, he kuitenkin tuntuivat kaikki tuntevan minut. Eli keittiö sopivana pakopaikkana kelpasi paremmin kuin hyvin. Huomasin myös, että minusta ei ole edelleenkään tullut niin perhekeskeistä kuin ehkä haluaisin ja tällainen sukukokoontuminen sai oloni lähinnä ahdistuneeksi.
No, kaikki meni kai hyvin ja ainakin ruoka ja juoma oli hyvää niin mun kuin vieraidenkin mielestä :)
Muuten meille ei kai kummempia kuulu, arki pyörii ja mä kirjottelen blogia lähinnä vaan siirtääkseni pyykkäystä ja siivoamista taas vähän tuonnemmaksi. :D
Mainittakooon nyt vielä: tupakoimatta 7 viikkoa! Tuntuu iäisyydeltä ja tupakkaa tekee edelleen mieli. Ei enää päivittäin, mutta silti usein. Eikä samalla tavalla kuin ensimmäisinä päivinä, mutta silti kuitenkin. Loppuukohan tämä koskaan?
Ei lopu, Benille iskee himo vieläkin vaikka on periaatteessa ollut savuton jo lähes vuoden(pari hetkellistä pimahdusta ja yhteensä noin 5 tupakkaa :D).
VastaaPoista