Täällä taas.. :)

Viime kesästä tähän kesään.. Nyt on selvästi taas meneillään jokin blogibuumi, kun monet aloittelevat uusia blogeja. Tämä sai minutkin heräämään talvihorroksesta ja päivittelemään hieman viime aikojen (öö.. 10 kuukauden..) kuulumisia.

Viimeksi olen täällä hehkutellut tupakkalakkoani.. Siitä sen verran että se jatkuu yhä ja jotkut fiksuimmat teistä ehkä osaavat ynnätä yhteen syyn moisen aloittamiseen viime kesänä jos kerron, että minusta on tullu tuplaäiti. Meea-prinsessa syntyi maaliskuun puolen välin tietämillä <3

Siellä se majaili ja kasvoi..

..ja tulla tupsahti tähän maailmaan kun oli valmis.

Tässäpä tämä vuosi on siis kummasti vierähtänyt.. Ensin raskaushörhöilyissä ja nyt tuota uutta elämää ihmetellessä. Raskaus meni hyvin ilman mitään suurempia vaivoja, mitä nyt mieliala oli ehkä ihan utopistisissa korkeuksissa, etenkin loppuraskaudesta. Elämä oli vaan niin ihanaa ja aurinkoista.. Vähän niinku oisin ollu pienessä nousuhumalassa koko raskausajan. En valita. Joonaa odottaessa oli tilanne täysin päinvastainen. Mieliala on synnytyksen jälkeen palannut suht normaaliksi ja todellisuudentajukin alkaa jo kolkutella ovella. Luulen, että tämä oli jokin itsesuojelurefleksi-juttu, koska Meean isän kanssa liatettiin lusikat jakoon aikalailla alkuraskaudesta. Se ei vaan toiminut.

Meea on ollut alusta asti helppo vauva. Syö ja nukkuu. Nyt on lähipäivinä löytänyt selvästikin sisäisen naiseuden, koska mielialat heittelevät hänelläkin. Saman minuutin sisään ehditään suuttua ja nauraa vuorotellen useampaan kertaan. Täydet yöt (klo 20-21 alkaen aina klo 6-8 saakka) on neiti nukkunut syömättä nyt jo varmaan parisen viikkoa. Useimpina öinä täytyy tuttia tunkea nassuun pari kertaa, joskus useammin ja joskus ei sitten ollenkaan. Hyvin nukutut yöt auttaa kummasti jaksamaan päivisin ja on erityisen ihanaa saada hetki omaa aikaa näin iltaisin kun tietää, että lapset nukkuvat aamuun saakka.

Joona sai osaltansa eskarin suoritettua tässä luovan kirjoitustaukoni aikana. Hurjasti on poika kasvanut vuoden aikana, enkä nyt puhu vain siitä fyysisestä puolesta. Eskari on osaltansa kasvattanut, mutta paljon on saanut aikaan myös aktiivisen isoveljen rooli. Joona on äidin reipas apulainen, joka osallistuu kotitöihin ja viihdyttää Meeaa, että äiti pääsee vaikkapa suihkuun ja kakkavaippakaan ei saa poikaa poistumaan takavasemmalle vaan se vaihtuu reippaasti puhtaaseen äidin ja pojan yhteistyöllä.

Uusimpana kuulumisena lienee meidän uusi koti. Muutettiin loppuviikosta luhtitalon alakertaan. Asunto on uudempi ja paljon paljon siistimpi kuin edellinen kerrostalon ghettokolmio. Huoneita tässä on saman verran kuin edellisessäkin, mutta neliöitä 7 enemmän. Laitan kuvia (jos muistan) sitten kun saan tavarat paikoilleen ja loputkin muuttolaatikot purettua.