Hiusdraamaa

Mä en tiedä mikä tässä asiassa ketuttaa.. ja sit ku mua ketuttaa niin kovasti niin mua ketuttaa vielä enemmän se, et en haluais että tämä asia minua ketuttaa..

Joona on kasvattanut hiuksiansa vuoden, koska halusi "poikien letit". Nooh, tuossa 5 viikkoa sitten ne hiukset oli sit viimein riittävän pitkät, että mun nakkisormilla ne saatiin letitettyä. En ole letittänyt kenenkään hiuksia varmaan vuoteen, joten lopputulos oletettavasti oli sen mukainen

4-5 päivää letityksen jälkeen

Letitys oli hidasta, enimmäkseen harjoituksen puutteesta johtuen. Ja kivuliasta. Itkuhan siinä ehti tulla moneen otteeseen. Letityksen jälkeen kysyin Joonalta, että oliko se kaiken sen kivun arvoista. Poika tykkäsi leteistä kovasti ja oli sitä mieltä, että äiti saa letittää toistekin, vaikkakin se sattuu.

Sitten lähestyi ajankohta, jolloin Joonan oli aika mennä isänsä luo kolmeksi viikoksi kesäloman viettoon. Kysyin isältä, että haluaako Joonan tulevan sinne leteillä vai ilman, koska letit ei Joonan hiuksissa kuitenkaan kolmea viikkoa pysy. Eli haluaako avata ja mahdollisesti letityttää hiuksia vai jätänkö ne auki, jolloin hoitaminen on päivittäistä, mutta vähemmän aikaa vievää. Isä vastasi letit ja että hänen tyttöystävänsä voi letittää hiukset uudelleen kun ne aukeavat.

Asioita helpottaakseni ja lettien kestävyyttä jatkaakseni maksoin itseni kipeäksi eräälle afrikkalaiselle naiselle, jotta hän letittää Joonan hiukset, sinä päivänä kun Joonan on määrä mennä isälleen. Lopputulos näkyy alla. Joona tykkäsi hiuksista ja siitä, että letitys tapahtui huomattavasti äitiä nopeampaa, eikä kuulemma sattunutkaan yhtä paljon. 

Toissapäivänä soitin Joonalle Skype-puhelun ja kun video lävähti päälle en ollut uskoa silmiäni. Isä on LEIKANNUT POJAN HIUKSET!! Kaikki pois. Lapsi on lähes kalju. Ihan uskomatonta.

Tietysti kysyin, että miksi ja vastaus oli että Joona halusi. Joona on saanut aina itse päättää (minun puolestani) millaiset hiukset itselleen haluaa. Kuluneen vuoden aikana hän on muutaman kerran sanonut minullekin, ettei jaksa enää hiuksia kasvattaa ja haluaa ne leikata pois. Tällöin olen kehottanut poikaa aina miettimään asiaa päivän pari, ainakin yön yli ja jos on edelleen sitä mieltä, että hiukset leikataan niin sitten leikataan. Aina on kuitenkin mieli muuttunut ja hiusten kasvatusta on jatkettu. Nyt todella toivon, että lapsi on ollut päätöksestään varma, kun on sitä pyytänyt. Suuresti epäilen. Yhden pyynnön jälkeen oli isä heti kaivanut koneen esiin ja hiukset oli lähteneet siltä seisomalta. Ilman harkinta aikoja. Mikäli tunnen lastani yhtään tulee häntä harmittamaan tämä vielä moneen otteeseen.

Enkä mä voi sanoa todellakaan, että tämä olisi lapsen "vika". Joona on aiemminkin yrittänyt hiuksiaan kasvattaa, mutta isä on aina saanut hänen mielensä muuttumaan kommenteilla kuten "isoilla pojilla on lyhyet hiukset" ja "etkö halua olla kuten daddy?".  Ja sitten herää kysymys, että miksi isä haluaa Joonalle lyhyet hiukset? Uskon, että ainoa todellinen syy siihen on se, että tietää että saa sillä minut suuttumaan. Koen kuitenkin, että kun hän leikkaa Joonan hiukset kysymättä minulta astuu hän minun varpailleni, koska minulla on kuitenkin yksinhuoltajuus. Itse tykkäisin, että Joonalla olisi pitkät hiukset ja monesti niitä kehuinkin, mutta olen pyskinyt kuitenkin tekemään lapselle selväksi, että päätös hiuksista on hänen (vihreään irokeesiin en suostunut kun sitä joskus pyysi, raja se on mullakin). Isä sen sijaan tietää, että hiukset ja niiden leikkaaminen ilman minun hyväksyntääni on AINOA asia, jolla saa minut suuttumaan. Miksi hän nauttii minun suututtamisestani sitä en tiedä.

Mutta ketuttaa, että hiukset lähti ja ketuttaa se, että ketuttaa. Ja ketuttaa se, etten pystynyt sitä taaskaan piilottamaan Joonan isältä. Ja eniten ketuttaa, että tiedän täten aiheuttaneeni hänelle mielihyvää.

ja musta nyt tuntuu, etten pääse tämän ketutuksen yli laisinkaan.