Semmosta.

Onpas ollut taas monta päivää kestävä hiljaisuus täällä blogissa mun osaltani. Tässä nyt on vaan ollu kaikenlaista. On ollut kiirettä ja ei kiirettä.Aina ei vaan jaksa kirjoittaa, enkä halua kirjoittaa, vaan sen takia et on pakko kirjoittaa. Mielummin kirjoitan silloin kun on jotain kirjoitettavaa. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että mulla ois oikeasti ikinä mitään sanottavaa.

Mä oon sairastanu angiinaa tässä nyt tällä viikolla ja nyt on sitten tietysti 10 päivän antibioottikuuri päällä.Onneksi alkaa elämä viimein voittaa. Mun vanhemmat ja veljet kävi täällä parin päivän mutkan, kun pojilla on syysloma koulusta. Eipä tullut hirveesti ketään viihdytettyä, kun olin kipeimmilläni just silloin. Mitään ei pystyny syömään ja kuumettakin oli yli 39 astetta. Mutta olipahan hoitoapua kerrankin silloin kun sitä tarvittiin!

Syysloma on Joonalla koulusta ensi viikolla ja torstaina meillä on tarkoitus suunnata isolle kylälle :D Eli Helsinki kutsuu. Kyllä on jo ehtinytkin tulla ikävä. Tuntuu että kesästä on ikuisuus!

Siitä puheen ollen.. Meille satoi tänään ensilumi. Onko nyt sitten jo talvi? Samalla korkattiin toppavaatteet. Koska Joonan mielestä se ei ole mikään retki jos autolla ajetaan makkaranpaistoon ja me aikuiset haluttiin vähän liikuntaa käytiin sitten kaverin ja sen lasten kanssa metsäretkellä makkaranpaistossa. En osaa sanoa, paljonko kilometrejä kertyi, mutta lastenvaunujen (vaikka kuinka olisivat hyvin maastossa kulkevat junttijungat) työntäminen, vetäminen, kantaminen jne. metsäpoluilla ja -teillä korvasi varmasti¨yhdenlaisen kovan luokan treenin salilla.