Arkea

Tässä on kuukausi taas vierähtänyt elävää elämää eteenpäin. On ollut arkea ja juhlaa. On oltu kotona ja reissussa. Blogissani on ollut hieman hiljaista, koska olen "saanut" ei niin toivottuja seuraajia, joiden kanssa en haluaisi jakaa ihan kaikkea (oikeestaan yhtään mitään) elämästäni. Miksiköhän en ole aikoinaan aloittanut anonyymia blogia, huoh.

Mutta tässäpä joitain ei nin kovin salaisia kuulumisia :)

Meea kasvaa hurjaa vauhtia. Mulla ei ole enää pikkuvauvaa. "Iso vauva" on lopettanut tissitteyt. Eikä kysynyt ollenkaan, että onko äiti valmis tähän elämänmuutokseen (Olisin huutanut kovaa EIIIII!). Pari viikkoa sitten neiti päätti, että ottaa tissihörpyt vain aamuisin ja mä tyydyin osaani. Olihan mulla vielä ne aamut. No viime viikonlopun jälkeen (oli isillä yhden yön) ei ennä kelvannut sitten sekään. Siinä oli sitten mun imetykset, YHYYY!!

Joonan ADHD on oireillut nyt aiempaa enemmän. Kuherruskuukausi koulun kanssa on virallisesti ohi ja se näkyy. Keskittymiskyky on asteikolla 1-10 suunnilleen -5. Lisäksi löytyy TODELLA levottomat jalat. Ja kädet. Ja peppu. Ja kaikki. Hermohan sinä on äidillä koetuksella. Eikä todellakaan aina muistu mieleen ettei se sitä ilkeyttään tee. Eikä todellakaan aina muistu mieleen sekään, ettei se ole sen lapsen vika ja ympäristön ja minun äitinä tulisi joustaa ja löytää niitä toimintamalleja joissa hänkin kykenee elämään ilman ainaista valitusta ja motkotusta. Huono äiti fiilis. :/

Mä olen nauttinut edelleen äitiydestä ja etenkin tietysti Meean viimeisistä vauva.ajoista täysin siemauksin. Mun mielestä on niin mahtavaa, että saan olla paikalla, enkä jää mistään paitsi. Yksin lasten kanssa olo ei aina ole helppoa eikä sitä aina jaksaisi, mutta kyllä tässä on ehdottomasti myös puolensa. Ja suurimpana erona jos vertaa esim Joonan vauva-aikaan olen huomannut sen, ettei energiaa kulu siihen parisuhteen hoitamiseen tai lähinnä siihen hoitamisesta stressaamiseen. Mielin pysyy paljon virkeämpänä. ;) Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että nukuttaa vauvaa viereen tai siitä että mä olen se joka sai ne ensihymyt. Ei tarvitse olla vihainen ja pettynyt kun ne likaiset kalsarit ei tunnu kulkeutuvan koskaan sinne likapyykkikoriin tai kun joutuu yksin hoitamaan kaiken. Mä tiedän et jos meillä on olohuoneen lattialla likaiset kalsarit, ne on siinä todennäköisesti mun ansiosta ja tasan niin kauan kunnes mä ne siitä kiikutan muualle. Ei turhia toiveita siitä että joku muu sen tekisi, eikä niin sitten kuitenkaan kävisi. Eikä myöskään toisen aikuisen sotkujen siivoamista! Tai ketään valittamassa, että mä en siivoa omia sotkujani! Ah tätä ihanuutta.

Oon lähiaikoina äitiyden lomassa jo alkanut tuntemaan itseni taas naiseksikin. Olen käynyt bilettämässä, tapaillut miehiä ja viettänyt ihania hetkiä ystävien kanssa (myös ilman lapsia). Sinkkuilu on mukavaa! :) Toki asiaa auttaa myös lasten isukit jotka kumpikin tavallaan antavat minulle omaa aikaa. :) Kiitos siitä heille! (menneen isänpäivänkin kunniaksi).

Ehkä mä vielä joku päivä pääsen sinne salillekin, hankkimaan sitä unelmavartaloa :P Sillä välin varasin ajan ripsipidennyksiin (hemmottelua se on sekin). Lisäksi suunnitteilla on uusi asukokonaisuus kun ystävät vihjasivat, että ostelen vain lastenvaatteita enkä koskaan mitään itselleni; Sain synttärilahjaksi lahjakortin vaatekauppaan jossa EI myydä lasten vaatteita :D Kiitos ihanaiset! <3