monenlaista menoa..

Se on kiireistä tämä lomalaisena oleilu :) Ei ole taas hirveesti ehtinyt bloggailemaankaan.

Heitettiin reissu Helsingissä taas.. ja autolla vaikka viimeksi vannoin ettei enää ikinä.. Mutta ihan hyvinhän tuo kuitenkin meni. Joona jäi taas lomailemaan sinne kolmeksi viikoksi ja Meean kanssa hurjasteltiin kotiin ihan tyttöenergialla. Oli kaikin puolin onnistunut jamukava reissu. Saatiin viettää laatuaikaa tärkeiden ystävien parissa ja häätkin tuli juhlittua. :) Häät on aina kivoja ja edellisistä olikin jo pari vuotta aikaa. Ensi kesänä on luvassa onneksi taas ainakin yhdet naimisbileet :D

Mua ahdistaa ihan suunnattomasti ajatus alkavasta arjesta. Joona aloittaa koulun vajaan kahden viikon kuluttua. Se taas tarkoittaa aikaisia aamuja ja jatkuvaa stressitilaa äidille. Saapas nähdä kauanko siinä kestää, että äiti oppii rentoutumaan kun esikoinen on koulussa tai muualla ei-kotona ilman äitiä tai muuta peräänkatsojaa.. Toinen stressin aiheuttaja näin syksyisin on aina harrastukset.. Mitä sitä tänä vuonna mieli tekisi pojalla ja kuinka paljon voi äiti ohjailla lapsen päätöksentekoa tässä asiassa. Missä menee pakottamisen raja? Voiko joka vuosi olla erit harrastukset vai voiko vaatia jatkumoa? Joona on harrastanut judoa ja käynyt palloilukoulussa viime vuoden. Tykkäsi kovasti molemmista. Palloilukoulu on Oulun namikan ylläpitämä kerho alle kouluikäisille. Vastaavaa toimintaa heillä ei ole tarjota koulunsa jo aloittaneille vaan ekaluokkalaiset pelaavat koripalloa sen oikealla nimellä ja joukkueena. Muuten kuulostaisi enemmän kuin passelilta meidän Joonalle joka tykkää koripallosta ja ihannoi koripalloa pelaavaa isäänsä. MUTTA harjoitukset ovat KOLME (3) kertaa vikossa O.O siis miksi ihmeessä? Tätä mä en ymmärrä. Se sulkee pois muiden harrastusten mahdollisuuden, koska kotona täytyy ehtiä myös olla. Se on myös ihan liikaa panostusta yhteen harrastukseen tämän ikäisiltä. Ja miksi sen täytyy olla joukkueessa kilpaa pelaamista jo nyt, eikö siihen ehtisi myöhemminkin? Miksi ei voi olla vain kivaa yhdessä pelaamista kerran viikossa? Kyse on kuitenkin vain 7-vuotiaista lapsista. Tämä jää harkintaan vielä.

Äiti ainakin haluaisi judo-harrastuksen jatkuvan vielä. Myös Joona oli tästä asiasta äidin kanssa samaam mieltä alkukesästä. Lisäksi mä haluisin et Joona alottais partion. Tästä täytyy vielä keskustella. Jalkapallosta Joona olisi kiinnostunut. OLSin kaupunkisarjan joukkue (meidän alueella) on täynnä, joten täytyy miettiä jos jalkapalloharrastusta aloiteltaisiin tammikuussa kun OLSin kausi alkaa ja toivoa, että tällöin olisi joukkueessa tilaa. Vaihtoehtoisesti voisi harkita jonkin toisen alueen joukkueeseen liittymistä, jolloin kulkeminen tulisi hoitua äidin johdolla. Oman alueen joukkue pelaa tuossa tien toisella puolella, joten sinne pääsisi ilman äidin työllistämistä. Jalkapallo näyttää kuitenkin olevan aika hintava harrastus. 195e/vuosi ja varusteet (kengät, pallo, säärisuojat ainakin) päälle. Judokin kustantaa 250e/vuosi, mutta varusteita ei kummemmin tarvita. Puku ostettiin käytettynä 10 tai 20 eurolla ja sitäkään ei vaadita vasta kun 10-vuotiailta.

Jäämme miettimään sopivinta vaihtoehtoa :)

..ja niille jotka ovat reilu 3 viikkoa miettineet asiaa, niin kyllä, olen saanut siivottua, ruohot leikattua ja vähän jopa sisustettua täällä :) Autokin on imuroitu ja odottelee pintojen pesua, joka ei nyt tänään sitten onnistunutkaan vesisateen vuoksi, ja autopesusta läpiajoa :)

Kasvimaa tuottaa hyvin satoa. Mansikka kukkii jo toistamiseen. Olivat kuulemma puhuneet et tulee toinen sato kun säät ovat mitä ovat.. Niin näyttää tulevan.. Avomaan kurkkuja on monta jo, mut en oo ihan varma et mistä tietää et ne ois valmiita poimittaviksi. Kesäkurpitsojakin on kypsymässä ja chilissä, paprikssa ja tomaatissa näkyy kukkia paljon ja muutamia raakileitakin. Salaattia on saanut syödä omasta maasta jo useaan otteeseen ja yrttejä kans. Porkkanoitakin näyttää kasvavan, mutta en ole vielä uskatanut kurkata et mitä kokoluokkaa mahtaisivat olla.. :) Jostain ne kiksit on kotiäidinkin revittävä, jännityksessä on kiva elää :)